Ennen mul oli mielipiteit vallitsevaa maailmanjärjestystä vastaa
Nyt vaa liian lähel mattotelinettä kasvavasta pihlajasta
Metsästän yksisarvisii Tokmannin halloweenhyllyst
Tuhahtelen lavuaarin päälle jääneest peppupaperihylsyst
Ostan kalliimman vedenkeittimen esteettisistä syistä
Vaik harvemmin käytän ees nykyistä
Lihasoppaan keittoluu
Tykkään illaks vilttii kietoutuu
Kirjottamaa jotai parisuhderunoi ku kihlattu solmii makrameeshaalii
Mä hilloon mustaherukoit ja silppuun hapankaalii
Sateisen päivän varalle perunoit laarii
Vähemmän on nykyää enemmän
Painolasti laidan yli, keveempi elämä
Mitä myrkkyy jäljel hampais, laimennan vedellä
Tyyntä myrskyn edellä
Hälvennyt sumu joka aamuvarhain hautoo maisemaa
Nykyää vien roskat ennenku ne alkaa rappuu haisemaa
Tulevaisuudest on tullu jotenki kouriintuvaa, käsinkosketeltavaa
Alas laskeutunu nurmi joka nousi tornitalost hyppäävän vastaan ottamaan
Hiekkalaatikol kummittelee sellasten haamut, joita ei oo viel ees pantu alkuu
Ja ku ne säntää mua kohti ja parkuu
Ei tee enää mieli kääntyy karkuu
Tosi paha tilanne, todella ongelmallinen
Pelkään pahoin hyvät kuulijat, oon onnellinen
Tääki tuli rauhassa ja tyyneydellä, eikä sanat rynnänny suusta
Ku joka virheest vedettäis uus viiva hirttopuusta
Onkohan nää runohommat ohi, ennenku on kunnol alkanukkaa
Jos en huolistani, nii mistä mä sit rustaan
Kai pitää vaa toivoo et joku henkilökohtanen kriisi kurkkaa nurkan takaa
Imperiumin vastaisku, kenties natsit kuun takaa palaa
Viedäksee mut ajatusten Auschwitsii
Ettei tarvis jostai arkipäiväsist ärsytyksist vääntää vitsii
Ruuvaa pikku hyllykköö seinää, lastaa kitschil
Ku ne myrskyt jotka pitää maailmaa kovilla
Ne myrkyt ei vaa tunnu omilta
Ei jaksais kiihtyy uutisista ku
Tuntuu et joka aamu saapuu uus vitsaus
Mun papan viimeset sanat: alas hiilivoima!
No ei vaa, se sano et syö mansikoita
Noi planeetan murheet on nii kaukana täältä
Ja ku ne tulee liki on nii helppo kääntää päätä
Tottakai harmittaa jos kerran sarvikuonot saa turpaa
Mutteioo käteistä, eikä aikaa liittyy mihinkää mukaa
Sori
Hei nyt on pakko mennä ennenku jäätelöt sulaa
Eihän heillä oo hengenhätä, jotka jaksaa huutaa
Niistä viel kuullaa
Mut miten mä voin sulkee korvani kaikilta niiltä ku on hiljaa
Universumin taustakohina, mykkien kyyneleet viemärii virtaa
Hyönteiset aluskavillisuudessa
Hirvee kuhina, hiljasta ku avaruudessa
Vaan se tasanen taustakohina huokaa
Vaik niitten yhdistetty biomassa on pienen kuun mittaluokkaa
Ja yössä kelluvat mustat aukot, joista kukaa ei tiiä mitää
Ne kutsuu muurahaisii takas kekojensa sisää
Kaihdinrakovalonsädetiikerit ansoissaan kituu
Rakkaudennälkäset
Joitakuita hipsuttaa vaa banaanikärpäset
Miten vois olla ottamatta harteillee kaikkee sitä kipuu
Tuhannet runosielut jonottaa omaa vuoroo heittää paperilennokki tyrskyyvän Atlantin yli
Toivoo et se löytäis jonku sylii
Koittaa hioo sanoista sanoman
Joka kestäis sen matkan
Taikaluodin joka lävistää aivot ja selkärangan
Mut ne on unii, joita et ottanu muistivihkoo
Herätessää kirjottaa ja kirjottaa
Kunnes kusihätä ajaa pois pilvilinnoistaa
Joku kanssahaihattelija keksii mitä sen hahtuvan muoto muistuttaa
Kaukasesti sivuaa jotai melkei mielee muistuvaa
Ku ei kuitenkaa koskaa saa siitä kaiken lopullisesti selittäväst ajatuksest kii
Ajan myötä sitä oppii
Häpemää omaa tajunnanvirtaa
Nauraa unohdettuu iskelmädiivaa
Ei kysy enää, miks taivas sulaa
Vaa miksei tullu sontikkaa mukaa
Eipä näitäkään kukaan kuule ellei oo joskus eksyny sateisille kujille
Sävellän oopperani katossa killuvalle lukille
Mut toisaalta, kylhän teki tulitte
Vaikka aina riemun peitteeks löytyy uusii tuskii
Pinnan alla kuplii
Kalpeis rauniois järjestetää juhlii
Siitepölyy on ilmassa
Käy vaik mis vaa runoillassa
Yleensä sitä vaa menojaan menee
Mut tääki hetki todistaa, et kyl joku niit hullui kadunkulmissa kuuntelee
Täältä se pulppuu, mikä maailmasta puuttuu
Ku ihmiset avaa suunsa, ja kertoo, mitä kuuluu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit