Nukkuisit, nukkus isi
Kuuta huusit, kukkuu piti
Käpälieni kapaloissa
Painimme pitääksemme pahanlaisen poissa
Kellumme kääriliinoissa
Yhdessä yhdellä Yöpuun yksinäisistä haaroista
Voi toista
Tajunta virtaa vastaan
Väreitä varhemmista vaiheista vanassaan
Taas varjonyrkkeilet unta vastaan
Kiukuin kiroot käskyn karvaan:
Ei äiskä voi vatsaan laittaa lastaan
Pöty pöksyistä pois ja unisantaa silmii
Tokkopa jaksas raskasta taakkaa kantaa selässään perhonen pilviin
Hankala raahaa perässään parkuu ja samalla vetää hirsii
Osaat just ja just tarttuu, mut viel vaikeempaa on päästää irti
Voi pilttii
Huokaaks, ruojat tuokaa ruokaa
Kupukuoppaan luokaa muonaa
Kuolaa vaa juoda suodaan
Suojaisan uoman huomaan lauttamme luotsaan
Voi kuomaa
Hamuumme hämärän hännästä vetää
Satumme sen saman pytonin perään
Kuka herkeämättä kehrää kehää
Ja taas heräät
Voi nenä
Onks ilmaa sulla vai ooks ilman sukkaa
Ulvookse sutta vai piakkoin puklaa
Kivuttaaks ku pukkaa tukkaa?
Vai muuten vaa harmituttaa
Voi rukkaa
Jos saisin, osas ottaisin
Vaa'an valtavan taaraisin
Vaan en laillas käsiäni käske laisin
Enkä tiedä kuinka auttaisin
Viidakosta varvasjaloin sua kannan kotiin takaisin
Aamu – ei voi tulla turhan aikaisin
Väsyttää
Yhytän oksalta oselotin joka nyyttiä kyttää
Ärsyttää
Ja vaikkei sua saa syyttää
Ku pantteri pikku palasta pyytää
Melkei meen myymää
Aavistus takaraivooni kiiluen kiipii
Niiku anakonda alta lierin tiipiin
Patjakanoottimme Amazonin synkän suistos on
Jonka hamal yläjuoksul, juurel jylhän vuoriston
Missä päivä piiloutuu kallionlatvojen taa
Kuruista kaislikon varjokaktus kurottaa
Purukalustoaan Saturnus terottaa
Siel on kannibaalien maa
Toisin sanoen, nyt oon seisonu sen tien alussa
Jonka jos kulkee, ei oo paluuta
Ymmärrän pykälän paremmin pahuutta
Se on hukkuva apina ku huutaa apua
Enkä siis puhu tästä miehenalusta
Vaan tästä halusta maailman suurinta onnea katua
Ku kaikki ei ookkaan yhtä suurta satua
Niin pitkää on saanu vaa ajatustensa kanssa asua
Et pää pettää ku pedis pauhaa pasuuna
Sen kestää ainoastaan aivot aivan nakuna
Kaikki mitä kysyt on et voitais kasvaa yhteen tyystin vailla tabuja
Ja kun sen tajuan
Alamme valua
Spiraali supistuu
Kosmos kutistuu
Kuu sammuu
Joki jyrkänteeltä laukkaa
Putoamme ku rakastuneet haukat
Putoamme kauan
Kuohut tyyntyy valtameren luona
Viisaus veneen vaa vietti seurata matkaavaa vuota
Luomani huostaan luontoni luotan
Siinä virrassa sut juotan minkä minuus kuiviin vuotaa
Koko yön syvässä joessa uinut
Viimeinkin
Uinut
Kuuta huusit, kukkuu piti
Käpälieni kapaloissa
Painimme pitääksemme pahanlaisen poissa
Kellumme kääriliinoissa
Yhdessä yhdellä Yöpuun yksinäisistä haaroista
Voi toista
Tajunta virtaa vastaan
Väreitä varhemmista vaiheista vanassaan
Taas varjonyrkkeilet unta vastaan
Kiukuin kiroot käskyn karvaan:
Ei äiskä voi vatsaan laittaa lastaan
Pöty pöksyistä pois ja unisantaa silmii
Tokkopa jaksas raskasta taakkaa kantaa selässään perhonen pilviin
Hankala raahaa perässään parkuu ja samalla vetää hirsii
Osaat just ja just tarttuu, mut viel vaikeempaa on päästää irti
Voi pilttii
Huokaaks, ruojat tuokaa ruokaa
Kupukuoppaan luokaa muonaa
Kuolaa vaa juoda suodaan
Suojaisan uoman huomaan lauttamme luotsaan
Voi kuomaa
Hamuumme hämärän hännästä vetää
Satumme sen saman pytonin perään
Kuka herkeämättä kehrää kehää
Ja taas heräät
Voi nenä
Onks ilmaa sulla vai ooks ilman sukkaa
Ulvookse sutta vai piakkoin puklaa
Kivuttaaks ku pukkaa tukkaa?
Vai muuten vaa harmituttaa
Voi rukkaa
Jos saisin, osas ottaisin
Vaa'an valtavan taaraisin
Vaan en laillas käsiäni käske laisin
Enkä tiedä kuinka auttaisin
Viidakosta varvasjaloin sua kannan kotiin takaisin
Aamu – ei voi tulla turhan aikaisin
Väsyttää
Yhytän oksalta oselotin joka nyyttiä kyttää
Ärsyttää
Ja vaikkei sua saa syyttää
Ku pantteri pikku palasta pyytää
Melkei meen myymää
Aavistus takaraivooni kiiluen kiipii
Niiku anakonda alta lierin tiipiin
Patjakanoottimme Amazonin synkän suistos on
Jonka hamal yläjuoksul, juurel jylhän vuoriston
Missä päivä piiloutuu kallionlatvojen taa
Kuruista kaislikon varjokaktus kurottaa
Purukalustoaan Saturnus terottaa
Siel on kannibaalien maa
Toisin sanoen, nyt oon seisonu sen tien alussa
Jonka jos kulkee, ei oo paluuta
Ymmärrän pykälän paremmin pahuutta
Se on hukkuva apina ku huutaa apua
Enkä siis puhu tästä miehenalusta
Vaan tästä halusta maailman suurinta onnea katua
Ku kaikki ei ookkaan yhtä suurta satua
Niin pitkää on saanu vaa ajatustensa kanssa asua
Et pää pettää ku pedis pauhaa pasuuna
Sen kestää ainoastaan aivot aivan nakuna
Kaikki mitä kysyt on et voitais kasvaa yhteen tyystin vailla tabuja
Ja kun sen tajuan
Alamme valua
Spiraali supistuu
Kosmos kutistuu
Kuu sammuu
Joki jyrkänteeltä laukkaa
Putoamme ku rakastuneet haukat
Putoamme kauan
Kuohut tyyntyy valtameren luona
Viisaus veneen vaa vietti seurata matkaavaa vuota
Luomani huostaan luontoni luotan
Siinä virrassa sut juotan minkä minuus kuiviin vuotaa
Koko yön syvässä joessa uinut
Viimeinkin
Uinut
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


