Oli tossa korkee aika palata sienimettään
Saapuessani katsoin kauhukseni taistelukenttää
Tuolla koivut on pintees, kuuset ottanu alarinteen
Tuolla etenevä suo on vetäny kelomännyn varpaistaan hirteen
Hirven hervonneen sotakalvan peittona metsälauhamätäs
Hiiret haaskaksi hylänneet veljensä mädän
Katon tätä sammalta, ruumiiden päälle heitettyä kangasta
Muistin sopukoista versoo pulp fiction, tarinoita väkivallasta
Kihlatun käsitöihin voisin ottaa sopivan kepin
Lapsena ne oli pyssyjä ku ekassa sodassani tappelin
Ratata ei ollu sillon mikää räppijuttu
Vaa tappoloitsu mil kylmänviileesti lahtasin tuttui
Oltiin mökkisaaren kovimmat kontrakommandot, aina faijan kimpus
Yllätettii everstiluutnantti Kurtz puskasta housut kintuis
Meil oli oikeit ystävii, mielikuvitusvihollisii
Myöhemmin nikkaroitii ylijäämäpuutavarast konetuliaseita ikonisii
Tavallaa väärin et tiesin kaheksan vanhana eri tuliluikkui satamäärin
Osaisin vieläki piirtää ulkomuistista melko tarkan AK-47 rynnäkkökiväärin
Sienikirjan sivuilla monta pikku psykopaattia
Kato vaik tota herkkutattia
Seki saattaa olla paikallinen hunni Attila
Maanalainen mahasto kurnii elintilaa
Eihän mutsikaa arvaa millai vampyyri täs on ku kattoo lastaan
Älä koske Bella, tää babyface on tappajan nahkaa
Kuun kalpeessa valossa must kasvo kova
Tietsikalla käytiin mun toinen maailmansota
Oon saanu kunnian kutsumana aivot arpia täyteen
Ottanu taistelukentällä suuhun tark'ampujan taidonäytteen
Haarojen vällii haulikosta
Kurkku auki kulman takkaa
Heilunu ku hullu, en haluu kuolla, haluun tappaa
Oppinu et osuu tarkemmin jossei laske pitkää sarjaa
Koko minäkuvani oli pelkkä tykki
Mut älkää huoliko, en ollu silti yksin
Samat traumat jakaa legioona tuntemattomii virtuaalilapsisotilaita
Kilpaa huudettii vihollislinjojen takana -- tuolla puolen nukkumaanmenoaikaa
Läps
Herra hirvikärpänen, en ole karjaasi
Mul oli lupa tappaa heti ku koskit nahkaani
Ymmärrän et haluut vaa perheesi ruokkii
Mut en aio kellahtaa tähän ja antaa munia mun kainalokuoppii
Evoluutio on tehny meistä verivihaajat
Lisäks mut on verovaroil koulittu puolustaa itteeni ja isänmaata
Intis ajoin valjakolla ku Kolosseumilla konsanaa
Vaunu mars, ptruu, laukkaa, nopeammin, hanaa
Vedettiin yks jäinen ramppi pitkäks, kolonna tuli peräkanaa
Sanottii ettei osuttu siihen liikennemerkkiin mikä löyty paloina
Suomipopil muistutettii hiljentää risteyksii ajoissa
Kesäkessu kehas et meistä tulee niitä ku kääntää puukkoo ryssän suoles
Ei meille jaettu ku lusikkahaarukat, se kai sit siit Suur-Suomest
Sen sijaa naurettii ku kenttäkeittiö putos yhen spaden suuhun ja se melkee kuoli janoo
Ja yks aspergeri pimee taksikuski, joka ei jakanu sen sipsei, halus ajaa rekkaa mis on vilkkuvalot
Siit on jo aikaa ku taitettii peitsiä
Muistoissa vain aikusten leikkiä
Vaikka tää raatona makaava rankaparka voi vannoo et kyl uhka on oikee
Tosipaikan tullen kaatunut synnyinsijoillee
Tuuli töytäs sen kumoon eikä se nouse enää ikinä
Samoin ykski nyrkki voi tappaa, jos molskina on katukiviä
Taannoin painoin kakskyt kiloo enemmän ja suurin osa siit oli kinkkuu
Tein keikkaa portsarina eri puolil Riksuu
Valta korruptoi: ei menny kauaa et aloin suorittaa sotarikoksii
Lähetettii kuumakalle kotii ilman takkii ja tungettii sen paidan sisää kinoksii
Pistin pikkumaisest syystä porukan kuskin kotii ja päästin sisää jotai sekavii
Mul oli nälkä ja hän söi jonos rullakebabii
Hapetin yhen puolalaisen pois Auroran keikalt
Nooo, se puristiki pyllyst toisen korston heilaa
Mut tän palkkasoturin piti lopettaa ennenku joku pisti kunnolla hanttii ja mulle kävi pahoin
Batmaninki näyttelijä vaihtuu vuosikymmenen väliajoin
Mä oon loppujen lopuks hyväätahtova herkkis
Ei mua tuomittais Nürnbergis
Eihän mulla oo hampaankolos mitään mitä kenellekkää kostaa
Mut eikai nää pihlajatkaa kanna vihan hedelmää toisiaan kohtaan
Se on vaa pakko sääli unohtaa
Ku synkässä metsässä hohkaavat silmät kohtaa
Katse maassa, ajan alkuhämäristä aina näihin päiviin saakka
Pesen käteni ikiaikaisesta kaunasta
Näyttäkää niit kanttarellei, tulen rauhassa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
