Liekki

Sillonku istuu sängyn laidalla, just nukkumaan menos
Ja näkee mielitiettynsä hytisevän jonku köykäsen rätin alla koiranlevos
Sanoo suojeluvaisto alkukantainen
Mä Tarzan, täs mun nainen
Ja jos sul on kylmä, anna mä kasaan meille hehkuvan valkeen
Himmentämää ahnaitten pakkastähtien katseen
Ne ei löydä meiän luolaan
Mä nukun oven puolella ja sua viimalta suojaan
Silti huoli kalvaa, oonko tehny tarpeeks
Mammutit on sukupuutos, mistä kunnon turkki sulle peitteeks

Tulta kohti kurottaneet savihahmot, jotka valettiin maasta
Ajan alkuhämäristä aina näihin päiviin saakka
Vetäyny turvaan likemmäks ydintä
Kivisuoniin kuuntelee sykkivää sydäntä
Kummisetä Prometheus heitti meille liekkii, et nähtäis kimaltavat kristallit
Eikä mielemme uis ryönässä ku Augeiaan tallit
Maaemon nisästä mineraalimaitoa
Toivoi, valettaispa aisoja
Voivoi, toisin kävi:
Taivaan isältä salamoivaa raivoa
Ketjupaitoja, sotalaivoja
Keihään kärjellä aina vaa suurempaan peltoon vakoi
Primitiivinen mies itse oman samponsa takoi

Mihin on villi luontoni menny
Menehtyny ku sivelly
Turkkii, käsi joka ruokkii
Älä pure, pidä suus kii
Sulta ei kysytty
Hys nyt, paikka, pysähy
Mikä luolassa valaisi elävää unelmaa
Nyt tuikkukipossa luomassa tunnelmaa
Niiku kynttilän liekki on kalpee haamu itsestää
Sivistys piessy pedot pois piskeistä

Mulkoileeks esi-isät mullasta maan
Ku en omista asetta, rajut miehet rauhan takaa
Ja mä mietin usein:
Katoksä mua eri tavalla ku mummi katto pappaa
Ku en oo noussu ilkivaltoja vastaa
Ryöstäny Roomaa, kukistanu Natsi-Saksaa
En oo joutunu tappaa
Miten veteraaneille vois vetää vertoi
Historia on sotasankareitten elämänkertoi
Vaik välil syön rautatablettei ja joskus kakkaan kettinkii
En haluis kokeilla kasapanosten kaa heavy pettingii

Voi kulta, on historian hetki nii myöhäinen
En oo luolamies tai ristiritari
Oon tietotyöläinen
Rakentanu taloni vakaan maailmanjärjestyksen varaan
Ja ekan mustan pilven uidessa taivaanrantaan:
Sitä samaa maailmaa manaan
Uhrin ansiosta lippu liehuu
Tuskin oon kuitenkaa yksin ku toivon sydämeni pohjast, ettei ite tarvis lähtee riehuu
Kantaa korttaan kokkoon jonka yllä maailma kiehuu
Toivon vaan:
Antakaa aikaa

Sillä:
Mä oon salaisen tulen palvelija
Oon kehitelly Noan Arkkii, plasmarakettia
Pyrstö kohti luolaa, varjoteatterii
Kokka taivaisiin, haluun Olympoksen perii
Taakse jää vaistomainen anarkia
Ku kiihytetää kohti Andromedan galaksia
Maasta tullut, mut tähtiin olen tuleva
Siemeneni itää vieraitten aurinkojen tulessa
Uusien planeettojen puutarhapalstoil
Äärettömäs universumissa ei tarvi ottaa väkivalloin
Kenties menneisyydes oisin väistämättä kärventyny liekin kuumuuteen
Mut mä oonki syntyny tulevaisuuteen
Mun alukses on kaks paikkaa
Mä, ja sit sä siin sängyn toisella laidal