Eebli

Miehet kyllästyy pronssimiekkaan, valaa rautaa
Eukot kivikaudelta asti kaivaneet samaa hautaa
Lyhyt on uroon raivo, vihanroihahdus
Kytee kosto kukistetun vaimon kohdus
Sukupolvien yli ulottuvat sulojuonet
Kietoneet pauloihinsa ajan saatossa uroot, vanhat ja nuoret
Joskus tuntuu et päälle vainioisen Kalevan maan
On luotu naiset mieliä vain miesten kiusaamaan

Ilmarinen, insinöörikunnan kantaprototyyppi
Keksi kojeen joka sisältään kultakolikoita syyti
Sillä osti morsion, tais liiton kohtaloks koitua
Ettei ostamalla saa ku pintaliitoprostituoitua
Hässi merimiehen kanssa heti ku silmä vältti, seppä piti aisaa
Pässi onki varpunen jos housuis pelkkä rahasäkki painaa
Päätti: helpompi on tehdä oma kulta hopeesta ja kullasta
Sääli et se oli liian kylmä ja kova tyydyttämään sulhasta
Riiuttelut riitti, uuden naaraan raivoissaan ryösti
Sit ku sen siitti, uuhen paran masennukseen syöksi
Niin katkeroitu, et se laitto pikkukiven kiusaks orjansa eväsleipään
No se orja oliki sekopää ja paimens susilauman syömään sen pässinpään pään

Vouti tuli kyselee et kuka se murhaaja oikee oli?
Sanottii et sen nimi on Kullervo, Karjalan musta ori
Lapsena orjaksi myyty, kasvanu peräkammarissa pajan
Jälkeenpäin ajateltuna ei ihme et siitä tuli tappaja
Immet sylkenykkää rutiköyhän laiskurin suuntaan
Ei muuta seuraa ku lehmät, niillekki soitti suutaan
Kaikki ois menny paremmin jos ois jo ollu Tinderi
Mut hapannaama hylkiöstä tuli pesunkestävä inceli
Naisettomuusvihansa purki viattomiin vieraisiin sivullisiin
Aiheettomatki kinansa ratko viiltämäl miekalla nivusiin
Ei se ollu yksin syyllinen, matkas huonoo jujuu 
Eka tyttö jonka se sai syliinsä, oliki sukuu
Kumpiki pääty sillä mättäällä välittömään itsemurhaan
Naisen kevyt kosketus ois estäny murhenäytelmän turhan

Lemmentarinoita kunnailta Kalevalan
Lemmentaitojen olotila masentava
Luonnonlaki on et pitää pariutuu
Muuten miekkonen raavaskin riutuu

Lemminkäinen läpi laski piiat koko laajan pitäjän
Mut ku löysi yhen kenest piti, projisoi siihen luonnevikansa ikävän
Siveysvyö akalle, ikkunaan sellin kalterii
Neito taas senku vähä vilauttaa sen ahterii
Ei tarvitse kytkee äijää kiinni tuvan päätyyn
Jää ryöstöretket kun kutsutaan hyppäämään sänkyyn
Tai syttyy sota, maa verestä kastuu, kiistaparin voimia verrataan
Jos väärä heppu varattuun ihastuu, niiku Paris Troijan Helenaan
Naimahullu sankarimme riehu kutsumattomana vääris häissä puukon kanssa
Kunnes kallu tapettiin kirveellä jossain hämyisessä puronmutkassa
Päin joki matkas kotii, pieninä palasina maailmalta palas
Äiti pojastaan toki miehen samanlaisen kasas
Mutsille kunnia et lastaan jakso hoivata, aina antaa huoltoa
Muttei pystyny taas tälläkää kertaa muuttaa sen perusluontoa

Väinämöinen teki ihmeitä, soiton, laulun taisi
Oppi kaikki temput mitkä tiesi, jotta naisen saisi
Mut liian vanhana syntynyt, sielu iänikuinen
Ei likka saamansa yhtynyt, liesuun lähti uiden
Seuraavaks ku alko kosii Pohjolan tytärtä
Seki vaa puhu arvotuksii jota ei voinu ymmärtää
Olis ehtinyt, jos ei olis niin kovasti yrittänyt päästä perille
Kirjoitti kuumeisesti runokokoelmaa ku ois vaa voinu kertoa sen sille
Ois saanut jos ei ois kysyny et mitä se mussa muka näkee
Daami käden koskematta ja rahalla maksamatta mukaan lähtee
Lopulta lipsahti toiselle mahdollinen mielitietty
Thaimaan rannalla kohta lomalla vakavalkoinen Väiski tietty

Kaikki tietää mikä oli seuraava vaihe
Mut se sammon selkkaus on sit toisen runon aihe
Nelikkomme naurunalaisii ilman kunnon naisii
Esihistoriallisii Nestori Miikkulaisii
Nää kohtalot oli traagisia, jopa tragikoomisia
Mut yhteistä niille kaikille on se et ne on tosia
Vieläkin vaikkei olla eletty pitkään aikaan rauta-ajalla
Yks juttu susirajan takana on säilyny samana
Täällä alla kimaltavan Pohjantähden
Miehet tekee kaiken vain vosujen tähden