Romantiikan miinakenttä

Endorfiinijumalasta kasvaa lentäviä lautasia ja kermakakkuja
ympäri vuorokauden.
Tämä on ilouutinen varsinkin niille,
jotka haluavat öisinkin syödä paskaa ja lihoa.

On ikävää,
että suudelmat kuolivat sukupuuttoon niin varhain.
Itämaan tietäjät tajusivat istuttaa ajoissa viruksen
savijaloilla seisoviin tulppaaneihin.

Bambin äidin tappaja nostetaan kansallissankariksi.
Ystävällinen toveri
kaivaa sepaluksestaan tropiikin.
Nukkuva aikuinen kääntää kylkeä ja nielee
pyhää kookosta.

                           Yhdessä ne käpertyvät kiinni vainajien kylkeen.

Varashälytin piippaa. Rajan yli viettely on alkanut.
Jollain on kassissa
päivien hukkaan valunutta hiekkaa.
Kassakoneet jonottavat rähisevän möykyn luo.
Niiden on tarkoitus murtaa näyttelijän vastarinta:

"Well, I got a number! How do you like them apples?"(*)

Vitun divaani,
joka villitsee jokaisen ovuloivan naisen
kymmenen metrin säteellä 
pelkästään tarttumalla tiskiharjaan.

Seison jonossa.
Mietin aaveita, en enää vuorosanoja.
Ruumiin näytteleminen ei itse asiassa
olisi yhtään pöllömpi tapa oppia seksistä,

jonka tarkoitus
on siirtää alituista orgasmia tuonnemmaksi.
Kaneja
ja silinterihattuja ei huomaa
ennen kuin salamavalojen kuuma rasva alkaa polttaa.

Ei auta,
on onnuttava maaliviivan yli kättelemään kapitalistin aamenta.



*nielaisu*

Saisinko aikani kypsänä, ei mediumina, kiitos.

Tukehdun muuten.

 


 
Niin että saisinko pliis levyllisen ruotsalaista progedeathmetallia,
                       sekä pullon kossua,
                                                    kullicollarin ja pierukalsarit?



Neonvaloilla tärkeilevä betoniolio kumartaa minulle ja muuttuu viidakoksi.