Minun soppeeni ei tule eksymään
yksikään merestä karannut mannerlaatta.
Olen kyllästynyt ällöttäviin patsaisiin, jotka kurkottavat
kinosten tuolle puolen.
Untani varjostaa valon sadismi.
On jo juoksevien rukkasten aika.
Patjat ohenee, tai sitten eivät. Herneistä kuitenkin selvitään.
Täytyy vain kulkea sinne
missä tuuli unohtaa, kuinka murtua betoniin.
Otan pakkoraon muistiini pavunvarreksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut