Sitä pohtii erinäisiä asioita alelaarin edessä.
Kuten:
miten paljon synkkää valoa
on yhdessä tuopillisessa hiilihapotettua kusta
ja miten paljon äkkiä katkenneita lauseita leijuu edessämme
koska ovi ei käy entiseen tapaansa
ja ihmiset eivät hengitä
koska rakkaus on kuluttanut heidät loppuun.
Se ei ole tarpeen.
Asioista voisi puhua toisia sylkemättä.
Jäykkä ja aatekuollut ihminen vartioi kuitenkin mielellään kronologiaa,
pirunsarvia ja kuolemanpelkoaan
ilman kynsiä ja hampaita.
Mutta ehkemme olekaan niin ääliöitä.
Opimme sittenkin rakastumaan uudelleen koska ilman sitä emme opi kuolemaan.
Lempeät vanhukset muuttavat lähelle kassoja
ja muuttuvat väkeviksi pastilleiksi,
jotka pudotessaan lattialle tarttuvat vittumaisesti kengänpohjaan.
Ostamme sen rollaattorin,
joka itkee perjantaisin yksikseen baarissa
kun mustan madon selässä istuva samaani matkustaa Helsingin ja Tallinnan väliä
kuin Vishnu Anandallaan.
Viini tuhlaa humalansa meihin
ja alamme muistella muureihin kuivunutta sylkeä.
Selite:
Vuodelta 2024 joillain muutoksilla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
