Sinisessä loisteessa
jokainen koittaa aina larpata jotain tuntematonta.
Mikään ei turhauta niin paljon
kuin rakastella rakkaus poissaolevaksi,
ei puhumalla pohjatonta
vaan liu'uttamalla jotain ponnetonta.
Liian paljon huolta, liian vähän sammalta.
Annoin luvan heijata tammukkaa pärekorissa.
Epäilin kaikkia niitä,
jotka pidättivät hengitystä pitempään kuin sinä.
Juovuin jatkuvasta sotkusta
sillä välin kun unohdit hakea juotavaa
samoista soluista.
Pelkäsin että luovutan.
Oma spiraalini löytyi vasta sitten
kun valo ja sade
lakkasivat käpälöimästä toisiaan.
Tunnustin että juovutan.
Ei, en oikeastaan koskaan kuollut.
Olin vain jäänyt etäiseksi
ja etäisyys välillämme alkoi pelkäämään sinua
niin ettei meitä voinut huomata.
Kuin pakomatka täynnä merkityksettömiä väreitä.
Hyvästi te paskat vitsaukset,
jotka ette koskaan opetelleet värejämme.
Ilman kehyksiänne on ihan hyvä olla
ja liukastella tuulen portailla.
Yritän enää pysyä vain itseni perässä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut