Joskus menneisiin vuosiin
on pudottava uteliaana, armeliaana
varoen teräväreunaisia muistoja,
tehtävä hämärästä selvää, mutkista suoria.
Ehkä otat niistä mukaasi koulumatkan,
lapsuutesi tähtitaivaan,
ensimmäisen autosi, mustat vedet,
aikuisuutesi hauraat sillat, viljasatosi.
Mieli ei tiedä, mitä se tekee
kun se valmistelee
loppumatonta kotimatkaa ja tuoretta kahvia.
Sitten kun se viimein tapahtuu,
osaat puhua aurinkoa,
tuulta ja sammalta
ja kirkkaat silmäsi ovat pyöristäneet
kaikki terävät reunat perhosen siiviksi.
Selite:
Tämäkin on vanha teksti. Tehty alun perin läheiselleni merkkipäivärunoksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
kunpa näin olisi
Sivut