Yksinäinen mies kadunkulmassa pysäyttää
kysymättä mitään
hän poimii taskustaan kellastuneen lehden
ja ojentaa sen minulle toivottaen onnea
kun kampi kääntyy
hänen kauniista posetiivistaan karkaavat mollisoinnut
liikuttavat jotain arkaa(ista) sisälläni
jotain liikahtaa jotain pyrkii ulospäin
ensin tahaton naurahdus
kuin yritys pukea kipeä kepeyden ylimitoitettuun viittaan
sitten täysin hysteerisesti!!!
alamme tanssia aikaa puhki
kuluttaen kengänpohjamme tasaisiksi
muille näkymättömissä saleissa
kompastelemme ohikulkijoiden loputtomasta virrasta piittamatta
dreijaten dervisseinä sateen pehmittämää hiekkatietä
hullunkiilto harmaissa silmissämme
etsien kiinnekohtaa allamme vajoavasta maasta
kun kampi kääntyy
pyöritän epätoivoisesti sormieni lomassa
vanhan maskotin saumoista pursuavaa pehmeää täytettä
huulilleni muistiaukkojen tilkkeeksi
etten vain laulaisi vahingossa ääneen
niitä tarinoita, jotka jäävät odottamaan kertojaansa
kun kampi pysähtyy
sillä minulla ei ole antaa sinulle tänään yhtään enempää
vanhoja kolikoita
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut