Yksinäinen mies kadunkulmassa pysäyttää
 
kysymättä mitään
hän poimii taskustaan kellastuneen lehden
ja ojentaa sen minulle toivottaen onnea
 
kun kampi kääntyy
 
hänen kauniista posetiivistaan karkaavat mollisoinnut
liikuttavat jotain arkaa(ista) sisälläni
jotain liikahtaa                                      jotain pyrkii ulospäin
ensin tahaton naurahdus
kuin yritys pukea kipeä kepeyden ylimitoitettuun viittaan
 
sitten täysin hysteerisesti!!!
 
alamme tanssia aikaa puhki
kuluttaen kengänpohjamme tasaisiksi
muille näkymättömissä saleissa
 
kompastelemme ohikulkijoiden loputtomasta virrasta piittamatta
dreijaten dervisseinä sateen pehmittämää hiekkatietä
hullunkiilto harmaissa silmissämme
etsien kiinnekohtaa allamme vajoavasta maasta
 
kun kampi kääntyy
 
pyöritän epätoivoisesti sormieni lomassa
vanhan maskotin saumoista pursuavaa pehmeää täytettä
huulilleni muistiaukkojen tilkkeeksi
etten vain laulaisi vahingossa ääneen
niitä tarinoita, jotka jäävät odottamaan kertojaansa
 
kun kampi pysähtyy
 
sillä minulla ei ole antaa sinulle tänään yhtään enempää
 
vanhoja kolikoita
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut