Kävelet ohitseni,
katsoen lävitseni,
etkö näe,
olen tässä?
Kuiskaan.
Ääneni murtuu edessäsi,
itken mielessäni.
"Oo vieressäni?"
Hymyilet.
"Tietty."
Tyhjyys äänessäsi.
Kauas katselet,
ehkä unohdit,
mitä merkitset.
Silmäni huutavat nimeäsi,
vapisen kauttaaltani.
Kaipaan vaan lämpöäsi,
rakkauttasi.
Anna anteeks heikkouteni,
virheet luonteeni,
tarvin sua suoraan suoneeni.
Niin epätoivoisesti sua rakastan,
näin sydämeni vuodatan,
kyynelten läpi hiljaa vajoan.
Selite:
Joskus me ei muisteta paljonko meistä välitetään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä on todella herkkä ja kaunis kuvaus...aidosta välittämisestä ja siitä tunteesta ettei saa vastakaikua...upeasti kirjoitat