Viileä henkäys ihollani väreillen,
Karkasit tuulen mukana,
Koskettamaan sua kykene en,
Ja muistot painavat sydäntäni.
Mikä saisi menneet ajat palaamaan,
kääntäisi ajan kulun raiteiltaan,
Surun lannistaisi voimallaan,
Lohduttaisi murheen murtamaa?
Väsyivät minuun kyyneleetkin,
Miksi en suutani koskaan avannut?
Kipu pysyy mitä teenkin,
Virheitäni en koskaan havainnut.
Enää kuule et ääntäni,
Hukkuu huokaukseni keskellä pohjoistuulta,
Nauru kylmä kiirii ympärilläni,
Tuuli meidät yhä kauemmaksi kuljettaa.
Selite:
Vain hän ymmärtää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis. haikea. koskettava.
loistava!
pidin!<3
Herkkää, niin kaunista.
Kyyneleet nousivat silmiini kun luin tämän.
pari tuntia sitten katsoin kuvia ja itkin.
Luin runosi ja itkin jälleen.
Samankaltaiset tunteet juuri nyt.
*suosikkeihin*
Tää oli niin surullinen ja jollain tapaa todella kaunis. Otsikosta ei tällasta odottanut mutta ihan hyvä niin. Pidin.