Minä en piilottele itseäni, vaikka salassa rakastankin.
En hautaa jalkaani,
en vaikka kuopassa onkin.
-Saatan välillä vain
itkeä hieman äänekkäämmin.
Sillä vaikka Sinä olet ääretöntä
aina päästä varpaisiin,
en kuitenkaan menisi vannomaan sitä,
että kuitenkin olet ihminen,
jolla on vain rajattu määrä puolia.
Pääsenköhän koskaan yhteenkään?
Minä en kaadu, vaikka juureni ovatkin näkyvillä,
ja tuuli eestaas keinuttaa.
-Olen vahva ja päinvastoin aina vuoroinperään,
eikä osuma tuo aina uutta viisautta elämään.
Minä en kuole täysin, en ikävästä Sinua kohtaan,
vaikka joskus se siltä tuntuukin.
-Olen uusi vesi vanhassa ojassa,
ja unohdan vain ne, mitä en muista vaivallakaan.
Sillä vaikka muutut vuosi vuodelta
yhä epärealistisemmaksi minulle,
olet minulle kuin se Jumalan luoma
kahdeksas päivä.
En eksy pois arjestani,
vaikken koskaan löytänytkään pois luotasi.
Ja vaikka rajoitut itsekkin vain moniin,
löydänköhän koskaan Sinua sieltä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
"En eksy pois arjestani,
vaikken koskaan löytänytkään pois luotasi." <----
tuo kohta oli jotenkin tuttu... muutenkin hyvä runo.. hyvin kirjoitit.. <3
"
Minä en piilottele itseäni, vaikka salassa rakastankin.
En hautaa jalkaani,
en vaikka kuopassa onkin.
-Saatan välillä vain
itkeä hieman äänekkäämmin."
Totuuksia, jotka ovat sekä kauniita että raakoja. Tämän runon tunnelman oikeasti aistii.
"Ja vaikka rajoitut itsekkin vain moniin,
löydänköhän koskaan Sinua sieltä?"
Lopetus on aivan ihana ;)
Tämä huokuu niin suurta viisautta ja rauhaa, että tässä on hyvä levähtää...upeita sanoja ja ehjä kokonaisuus pituudesta huolimatta.
Rakastan juuri tätä runoa :o Vahva sanoma ja kaikki kohdallaan! SUOSIKKI <3
Sivut