Sie murutit minut maahan ja nopiasti.
Olipa jopa niinkin sukkelaan,
jotta kinttujen vetelystyessä
en es hädin tuskin ehtinyt hymyä saada aikaan.
Vaan tulipa sitten sekin.
Hangonkeksit hampaitten välisä,
kun on ensin sulki,
ja sitten auki.
Typerää vallan,
siinä sellasena pällistellä.
Naama noesa ja tumput suorina.
Miten paljon yksi sana voikaan antaa.
Vaan olin mie kuule onnellinen!
Selite:
vältän tylsistymistä omaan tuttuun tapaani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Suloinen runo! Siun murre kuulostaa jännältä! Hengonkeksijuttu on ihana, ja niin lapsellisen herttaisesti kirjoitettu. Ihana lukea vaihteeksi tällaisia hassuja onnellisuusrunoja!
Kiva nimi! Hauskaa murretekstiä!
Aloitus vie lukijan ajatukset johonkin ...
Runon edetessä "hangonkeksinaama" alkaa loistaa täälläkin päässä!
Lopuksi jää hyvä mieli!
(tuli syyllisyysahdistusoonhuonoihminen-kohtaus kun aina niin kauniisti arvostelet tekeleitäni ja oon aina muka liian kiireinen antamaan ite arvosteluja)
Tämä on kertakaikkiaan hieno, tykkään murteen käytöstä.
Eniten kolahti tuo loppu, vaikka olisi likainen naama eikä oikee osaa tehdä mitään osaa kuitenkin olla onnellinen (oma itsensä?)...
Sivut