Ikiuni

Runoilija armahdettu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.2.2004
Viimeksi paikalla: 11.10.2020 23:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
19.8.1989

Minä, jonka mielessä on sanoja liikaakiin. Joka joskus ahdistuu siitä, kun ei saa tunteitaan ulos millään keinolla. Minä, joka tunnen kaiken täysillä, aurinko/hurrikaani, se olen minä. Hyvä runo saa kädet tärisemään, minä joka itken usein teidän teksteille, joka samastuu helposti. Saatan unohtua tähän hetkeen, sitten ottaa taas kiinni maailmasta ja olla takaisin. Ihminen, joka tarvitsee toista.
 

Hiljaisuus,

anna hänelle rauha maata paikallaan.

Silitä hiuksia vielä viimeisen kerran,
suutele kylmenneitä huulia ja yritä
maistaa niissä sama maku,

joka helli sinua vuosikymmeniä.

Vuodata kyyneleesi hänen kauniille
valkoiselle puvulleen ja sulje kansi,
astu elämässäsi eteenpäin.

Kuvittele hänet kävelemään vierelläsi
nämä elämäsi askeleet ja kirjoita
hänelle rakkauslaulu, jossa kerrot
surusta ja vihasta kaunistelematta.

Hiljaisuus,
hän nukkuu ikiunta.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot