Palapeli.

Runoilija armahdettu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.2.2004
Viimeksi paikalla: 11.10.2020 23:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
19.8.1989

Minä, jonka mielessä on sanoja liikaakiin. Joka joskus ahdistuu siitä, kun ei saa tunteitaan ulos millään keinolla. Minä, joka tunnen kaiken täysillä, aurinko/hurrikaani, se olen minä. Hyvä runo saa kädet tärisemään, minä joka itken usein teidän teksteille, joka samastuu helposti. Saatan unohtua tähän hetkeen, sitten ottaa taas kiinni maailmasta ja olla takaisin. Ihminen, joka tarvitsee toista.
 

Tulevaisuus ei enää koskaan tule olemaan kaunis,

sillä siinä paljaana edessäsi maatessani
edes kyyneleeni eivät voi minua suojata.

Hetkessä jossa sinä viet sieluni pois,
myyt sen paholaiselle halvalla kuin
pilkataksesi minua,
vain varmistaaksesi täydellisen voittosi.

Irvokkaine kasvoinesi hymyilet minulle
tietäen, että tänä yönä sinä olet voittaja
ja minä jään häviölle sieluni verran.

Tuhoa minut pala kerralta,
jätä rippeet ympäriinsä ja sekoita ne
niin, ettei niitä voi enää rakentaa uudestaan,

vaan tuloksena on vääristynyt palapeli.

Palapeli, jossa minä olen aina häviäjä.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot