Kahtia

Runoilija armahdettu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.2.2004
Viimeksi paikalla: 11.10.2020 23:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
19.8.1989

Minä, jonka mielessä on sanoja liikaakiin. Joka joskus ahdistuu siitä, kun ei saa tunteitaan ulos millään keinolla. Minä, joka tunnen kaiken täysillä, aurinko/hurrikaani, se olen minä. Hyvä runo saa kädet tärisemään, minä joka itken usein teidän teksteille, joka samastuu helposti. Saatan unohtua tähän hetkeen, sitten ottaa taas kiinni maailmasta ja olla takaisin. Ihminen, joka tarvitsee toista.
 

Hajota minut
jaa minut kahtia
Valele mieleni täyteen kuvia
jotka pelottaisivat rohkeimmatkin sielut

Anna minulle mahdollisuus
todistaa sinulle että minusta on tähän,
pilko muistoni palasiksi
revi sisimpäni irti

Sylkäise päälleni uudenlainen kuva
muokkaa se haluamaksesi
upota se muistojeni, arvokkuuteni
tilalle

Seuraa minua vierestä,
nauti näkemästäsi tuhosta
visko mahdollisuuteni päin kasvojani

Tuhoa minut ennen kuin tuhoan itseni

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot