Katselin taivasta sinisen yön,
se oli kaunis ja ihmeellinen.
Tuikkivan huomasin tähtien vyön,
se oli taikaa yön hiljaisuuden.
Keijut ne tanssivat usvassa vain,
kaiken sen loiston mä huomata sain. Kuuntele hiljaista yön tunnelmaa,
sointi sen sävelen saa vapauttaa.
se oli kaunis ja ihmeellinen.
Tuikkivan huomasin tähtien vyön,
se oli taikaa yön hiljaisuuden.
Keijut ne tanssivat usvassa vain,
kaiken sen loiston mä huomata sain. Kuuntele hiljaista yön tunnelmaa,
sointi sen sävelen saa vapauttaa.
Ruusuista kauneinkin unessa on,
hän vaipui uneen niin onnelliseen.
Syliinsä kietoi yö myös puistikon,
sametin pehmeään ja rauhaiseen.
Haltiat piilossa olleetkaan ei,
heidätkin tunnelma mennessään vei.
Yö se on ollut taas ystävä mun,
suojaan sen onneen mä taas piiloudun.
hän vaipui uneen niin onnelliseen.
Syliinsä kietoi yö myös puistikon,
sametin pehmeään ja rauhaiseen.
Haltiat piilossa olleetkaan ei,
heidätkin tunnelma mennessään vei.
Yö se on ollut taas ystävä mun,
suojaan sen onneen mä taas piiloudun.
Ruusuista kaunein,
yönkellot soi.
Lumonsa hetkiin
ne sinisiin loi.
Ruusuista kaunein,
yönkellot soi,
haaveiden tanssissa
kuulla ne voi.
Hopeinen viitta on harteilla kuun,
aamu kun alkaa jo valkenemaan.
Keijut ne istuvat oksilla puun,
kaste kun tanssittaa timanttejaan.
Varjot pois hiipivät auringon taa,
kohta on heräävä nukkuva maa.
Kultainen päivä on astella saan,
Kohta on unta se valissa maan.
Usva käy ylitse rannoilla maan
Usva on taikonut tunnelman sen.
Kaste on kaunis ja onnellinen
Kaste pois haihtuu, ei jää hämärää. Sininen sointi jo hyvästi jää.
hetki ja päivä on vain elämää
Sää, rää, tää, pää, ymmärtäkää, nää.
Säteet jo kultaiset polkuja luo, herättää kukkaset uinuvan haan. Tuuli se viestinsä kaukaa nyt tuo, lintujen laulun se saa jatkamaan. Poissa on keijujen hiljainen yö, alkaa jo päivän ja auringon työ. Kirkkaus voittaa ja lämpö on tässä, maailma herää jo elämässä.
yönkellot soi.
Lumonsa hetkiin
ne sinisiin loi.
Ruusuista kaunein,
yönkellot soi,
haaveiden tanssissa
kuulla ne voi.
Hopeinen viitta on harteilla kuun,
aamu kun alkaa jo valkenemaan.
Keijut ne istuvat oksilla puun,
kaste kun tanssittaa timanttejaan.
Varjot pois hiipivät auringon taa,
kohta on heräävä nukkuva maa.
Kultainen päivä on astella saan,
Kohta on unta se valissa maan.
Usva käy ylitse rannoilla maan
Usva on taikonut tunnelman sen.
Kaste on kaunis ja onnellinen
Kaste pois haihtuu, ei jää hämärää. Sininen sointi jo hyvästi jää.
hetki ja päivä on vain elämää
Sää, rää, tää, pää, ymmärtäkää, nää.
Säteet jo kultaiset polkuja luo, herättää kukkaset uinuvan haan. Tuuli se viestinsä kaukaa nyt tuo, lintujen laulun se saa jatkamaan. Poissa on keijujen hiljainen yö, alkaa jo päivän ja auringon työ. Kirkkaus voittaa ja lämpö on tässä, maailma herää jo elämässä.
Kuun hopeasilta käy ylitse veen, kutsuen mieltäni kauemmaksi. Uinuva maa peittyy hiljaisuuteen, muuttuen hetkeksi kauniimmaksi. Varjot ne pitenevät rannoilla maan, unien valtakuntaan mä sukeltaa saan. Kuuntele hiljaista yön tunnelmaa, rauha sen syleilyn saa lahjoittaa.
Onnellinen yö
(c) Oiva Utumaa
Onnellinen yö
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
Sivut