syksy

Runoilija Tuulen Sisar

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.4.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

ihminen on koko elämänsä matkalla. - Etsimässä ja löytämässä itseään ja muita, etsimässä Jumalaa, joka kaiken tämän keskellä johdattaa.
 

Taas syksyn lehdet varisevat,
hytisevät kylmyydestä, irroittavat,
eivät enää jaksa pitää kiinni,
kun tuuli liikaa riepottaa.

Taas puut jäävät ilman vaatteitaan,
häpeillen kumartuvat,
heiluttavat alakuloisesti,
jättävät hyvästejään.

Taas kerran luonto tekee kuolemaa,
kylmyydestä väristen,
kesän muisto mielessään, sateen piiskatessa,
tahtovat vain sulkea silmänsä – ja nukahtaa

Suloiseen unohdukseen,
kuinka kukoistuksen,
kaiken vihertämisen ja auringon valon,
lämmön ja kukkien tuoksun jälkeen ollaan jälleen tässä

Mutta ei se ole kuolema,
sillä kevät tulee jälleen,
kasvattaa pienet hiirenkorvat,
kutittaa auringonsäteillään,

nauraa, täältä tullaan taas,
herätkää!
kevät tulee vielä,
ei se ole kuolema.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot