Miksi Herra

Herrani, kerro minulle miksi sinä vaikenet.
Miksi sinä et vastaa silloin kun huudan,
miksi et vastaa silloin kun itkien rukoilen
saavani kokea rakkauttasi,
miksi et tule lähelle silloin kun sitä eniten kaipaan,
miksi olet niin kaukana?

Miksi sinä annoit lapselleni sokeat silmät,
miksi tuomitsit hänet samaan ulkopuolisuuteen,
josta itse aina kärsiä sain,
se mitä rukoilin, mitä niin toivoin,
että poikani saisi elämän
niin paljon paremman,
sinä et kuunnellut.
Tai ehkä kuuntelit, mutta vastaustasi
en lainkaan ymmärrä.

Miksi aina kun rukoilen,
saan vastaukseksi vain tuskaa,
jonkin uuden vitsauksen,
miksi toisten elämään onnea tulvii,
miksi minun elämäni on aina tätä
selviytymistä, ja kun edellisestä
vastoinkäymisestä selviää, on uusi
jo heti oven takana.
Miksi, sen tahtoisin ymmärtää,
olen hämilläni, tiedän sinun olevan
rakastava Isä,
miksi siis en saa olla onnellinen?
Juuri kun annoit onnen, nytkö
se otetaan pois, onko poikani sokeus
tuomio jostain, en tätä ymmärtää voi.