Jos joku puhuisi

Puhuisiko joku minulle tälläisestä rakkaudesta…

Kaikki alkaisi kuin satu onnellisin.
Minä olisin Sinun ajatuksissasi, niin kuin Sinä olet minun.
Niinkuin aamu yhdistyy päivää, päivä iltaan ja ilta yöhön.
Sinä valaisisit minun polkuni, kuin lapin yötön suviyö.

Seisoisit yhtäkkiä ovellani.
Sinun lempeät silmät katsoisisivat minua, kuin kaiken mieleen painaen.
Sinun äänesi hellisi ihoani, siirtyen kaulalta, rinnoille, vatsaan.
Mun sormi piirtäisi viivaa sun huulen kaareen…
Ja Sun kädet  kiertyisi ympärilleni, kuin köynnös ainoaan tukeen tarrautuen.
Ja Sinä, Sinä tuoksuisit minulta, sillä yö olisi ollut yhteinen..

Ja minä olen taas urhea, sillä kukaan ei puhu minulle tuollaisesta rakkaudesta.