Kuuntelen

Kannattaa kirjoittamisen lisäksi myös osata kuunnella.

Tunnen kyyneleiden nousun lukiessani, koskettaa

Muuten halu kirjoittaa näkyy tekstistä. Se sinussa hyvä alku. Kunhan jätät sellaiset ilmaisuudet pois, jotka vievät ajatukset pois runosta keskuksesta ja rikkovan tunnelman. Kasa kyyneliä. 

Hyvin herkkä runo, vaihtelevia tuntoja tässä runossa. Ja kauneutta. 

Herkkä, kaunis, hyvä runo.

Liikuttavan kaunista,pidän.

Koskettava, hieno runo.

Kauniisti ja herkästi kulkee tämä runo, koskettava.

Runopolulla herkin aistein... kivasti olet rytmittänyt sanomasi.

Herkkää ja kaunista :)

Runon alku vaikutti syvästi minuun.

Koen omakohtaisuutta.

Ja totta; Herkkyys on Vahvuutta,
jos kohta tuottaa itkuakin enempi kuin
muilla ihmisillä.

Runo on  H i e n o, Kiitos.

Kaunista , koskettavaa sanomaa

Koskettavan kaonis runo!
Monasti ihtesä kuunteleminen aottaa jaksamaan.
 

Tässä runon minä kuin keskustelisi olevaisen itsensä ja Faidroksensa kanssa. Nuo kaksi ensimmäistä lausetta avaavat reitin keskustelulle: epävarmasta itsetunnosta. Mikä Faidroksella toimii rohkeana ja varmana, mutta oma minä arkailee ja kulkee vierellä hyvin yksinäisenä.

Epävarmuus on minän itseoikeutettua varmuutta ja aikuisen valtaa jota Faidroksen lapsenusko itkettää.
Pitäisiköhän kuunnella enemmän hänen laulujaan ja luottaa niihin.

Tämä runo on avointa itsetutkistelua hyvin jaoteltuna mietiskelyyn. Puhutteleva hieno runo.

Paljon Onnea Synttärisankarille !