Arki koetteli, vaati, velvotti.
Oli niukkaa, ahdasta, pakkasta.
Mutta luonto hoiti, palautti, rauhoitti.
Vastuu, velvollisuus siirtyi sivuun, muuttui pienemmäksi.
Aamun usva tyynnytti, herätti aistit tuoksullaan, hiljaisuuden rytmillä, näytti kauneuden.
Miten kaikki vuodenajat se taikoi hurmaavaan huntuun, äänettömään sointuun, vellovaan elämykseen, luonnon kapaloon.
Se antoi omastaan, muttei viimeisijään.
ISÄNI jakoi minulle tuon aarteen.
Ja aamu nousi taas tuohon ikkunaan.
Hyvää Isänpäivää rakkaudella sinne kirkkaimman tähden taakse
Oli niukkaa, ahdasta, pakkasta.
Mutta luonto hoiti, palautti, rauhoitti.
Vastuu, velvollisuus siirtyi sivuun, muuttui pienemmäksi.
Aamun usva tyynnytti, herätti aistit tuoksullaan, hiljaisuuden rytmillä, näytti kauneuden.
Miten kaikki vuodenajat se taikoi hurmaavaan huntuun, äänettömään sointuun, vellovaan elämykseen, luonnon kapaloon.
Se antoi omastaan, muttei viimeisijään.
ISÄNI jakoi minulle tuon aarteen.
Ja aamu nousi taas tuohon ikkunaan.
Hyvää Isänpäivää rakkaudella sinne kirkkaimman tähden taakse
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
liitelemään lekuttamaan
tähtitarhain takamaille
iloa isälle viemään.
kirkkain sanoin ja kesketuksin
arkeen, sen vaateisiin
sydämeen, sen haaveisiin
nähdä isänsä tie rakastaen
otta opitut askeleet koetellen
- sanomassasi oivaltavaa lämpöä
pidin paljon
Sydän kirjoittaa rakkaudella sanoissasi
usko itseesi ja vahvana kuljet elämän polkuasi