Ja kun tulee sen aika,

Runoilija veronika

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.9.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

on vain pysähdyttävä,
laskettava reppu maahan
ja punnittava yksitellen
mukaan otetun painoarvo.

Luovuttava siitä mikä on pilaantunutta,
turhaa,
siitäkin mikä tärkeää,
tai ainakin miksi sitä luuli.

On raaskittava jättää polulle
rakastakin,
sillä eihän aina voi olla sekä-että.

Solmittava kengännauhat,
kuivattava posket matkavaatteeseen
ja huokaistava huomiseen.

Että jaksaisi jatkaa.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Painolasteja monia,jätettävä tien varteen,poimittava takaisintulomatkalla,
jos ja kun varrelta tien ne löytää,
pysähdyttävä arvioimaan niiden arvo ja
taas jatkaa matkaa...

Ajatus alkoi kiertää kehää mielessäni tään luettuani...Hyvä!

Miss you - and your words <3

Ihanan kannustava ja koskettava on runosi. (Ilmeisesti tosi moni muukin ajattelee näin kommenttien määrästä päätellen :> )
Tämä tuntui jotenkin hyvältä lukea tätä runoa, ihan kuin joku vanha ja viisas ihminen kertoisi tämän. Runo on vakuuttava: tätä lukiessa tosiaan uskoo, että kaikki kääntyy parhain päin. Helpottunut olo tuli luettuani tämän.

Viisas runo,täynnä hyviä opasteita elämänmatkaa varten.

Ihanan realistinen. Osoittaa kypsyyttä. On vain luovuttava ja opittava ottamaan mukaan vain tarpeellinen.

Huomenta Veronika :).
Hienosti sanailit pitkän kaavan mukaankin.
Juuri näinhän se on, älä elistä repussasi painona kanna, muuta kuin sen verran mikä opiksi on ja minkä todella haluat pitää.Eteenpäin, eteenpäin, on elävän mieli...Valo tunnelin päässä voimistuu koko ajan.Nöyrä itsensä- ja elämänsätutkiskelu kuuluu runostasi, hienoa.
Erityinen suosikki tuo kohta "sillä eihän aina voi olla sekä-että". Ei, ei todellakaan, siinä salaisuus.Elämä ON valintoja.Koko ajan, hela tiden.

Isoja päätöksiä tehdään aina raskainmielin...tälläinen kuva välittyi minulle runostasi. Harvinaisen kauniisti osaat asiasta kirjoittaa...upea runo kaikinpuolin.

näinhän se on. viisaita sanoja :)

En kyllä nyt osaa sanoo yhtään mitään.
Pysäytti.

Niin totta!

Meillä oli aikoinaan pakettiauto koko jengille, kun muutettiin, loput jäi... mutta se oli vain sitä materiaa. Tässä tuli mieleen metsäpolku, matkaa vielä joku kymmenen kilometria, mutta silti tietää, ettei vielä lähipäivinä saavuta tavoitettaan - ja on mietittävä, miten on itsensä huollettava vaeltajan, että se saavutettaisiin.

Damn! Useamminkin toivoisi saavansa Nerovikaa lukia näin pitemmän kaavan mukaan, vaikka minimalismimestaritar oletkin. Tämä kolahti niin kympillä, etenkin tuo sekä-että-kohta olisi otsatatuoinnin arvoinen! Reilu vuosi sitten inventoin reppuani varsin reippaalla kädellä, ja voin sanoa, että kyllä se matkan varrella taas täyttyy, sillai mukavasti selkäätukevaksi.

Sekä konkreettisesti että symbolisesti jätettävä. Kun symbolisesti jättää ja syvään huokailee, ajattelee elämän olevan raskasta. Raskaampaa se silti on konkreettisen jättämisessä. Mutta että jaksaaa jatkaa...

Keveämpi on kulkea ilman vanhaa painolastia. Hyvä kokonaisuus, ei junnaa,menee eteenpäin.
Keveitä kevätpäiviä ja onnea!

Tästäpä tuli sopivasti muutama hevosvoima lisää poweria huomista varten.

Näitä hetkiä tulee elämässä aina välilä eteen. On aika pysähtyä.
Syytä on todellakin miettiä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Mikä kantaa eteenpäin, minkä voi jättää taakseen. Menneisyys jättää jälkensä, mutta mitä pitää kantaa mukana?
Pidän todella paljon tästä. Alun raadollisuus, pelottavakin sellainen, kolahtaa. Ja tuon lopun arkisuus tuo tämän niin lähelle, että voin tuntea sen sisälläni. Ja todellakin kaikki siksi, että jaksaisi jatkaa.
Vielä lopuksi lisäisin, että saat uskomattoman upeasti tämän tuntumaan kuin yhdeltä lauseelta. Lauseelta jossa on kaikki, sopivasti ja kohdallaan.

tämäkin on aivan mahtava, kosketti ja kovaa. mahtavia kuvia.

Tätä lukiessani, sydämeni alkoi lyömään kiivaasti.... tuntui tutulta ja samalla ahdistavalta. Helpottuneena runosi eteni kuin koettu muistoni, ja olen kiitollinen tästä teoksestasi! Mahtavaa ajatusten ja tunteiden sana-harmoniaa.

Juuri noin se on! Eikä edes siitä pilaantuneesta luopuminen ole aina niin helppoa, kun on tottunut, että se kulkee mukana siellä repun pohjalla.

upea, valoista, elinvoimainen runo!

Tätä lukiessa saa voimaa ja uskoa elämään, kyllä se kantaa, kuitenkin.

Kauniita, herkkiä kohtia runosi sisältää.

Huomasin, että epätavallisen pitkä runoksesi (vai olenko käynyt sivuillasi niin kauan aikaa sitten, että olet alkanut runoilemaan ''eri tyylillä''?)

Joka tapauksessa, suosikkeihini liitelee.

tämä on klassisessa kaanonissa kauniisti. romanttista minää viehättää aina tavuviivojen käyttö. kiitän.

Hienosti kirjotettu. Hyvin olet ajatellut. Todella hienoa.

Kolahti.

Että jaksaisi jatkaa...
On tämä vaan niin totta elävästä elämästä koettua että ihmetellen lueskelen sanojasi.. Miten osaatkaan sanasi asetella kertomaan niin paljon..
Joskus on tehtävä kipeitäkin valintoja ja jaksettava elää niiden kanssa.
Inventaariota omassa elämässä.
Pitäisi jokaisen joskus pysähtyä miettimään..

Pysäyttävä tosiaan... Nämä ovat juuri niitä elämän kipeimpiä hetkiä.

Näin me hiljalleen tassuttelemme ja kannoilla istuskelemme.

Olet alkanut kirjoittaa myös pidempää. Hyvä.
Viestisi on silti yhtä painava kuin ennenkin.

Sanat tippuvat tajuntaan ja vaikuttavat.

Kaikki on rakennettu virheettömästi yhden ajatuksen ympärille. Lankakerä on kierretty totuuden päälle.

"Ja kun tulee sen aika" ja "Silloin kun vielä" täydentävät ajatuksissani toisensa kauniisti: valottavat samaa kuvaa.

joskus se on liian raskasta, mutta eihän sitä muuten mihinkään tässä elämässä pääse jos ei voi mistään luopua, aina kun ai kaikki rakaskaan ole parhaaksi itselle ja tulevaisuudelle. tässä runossa on jotain todella kaihoisaa mutta myös toivoa, siksipä juuri pidänkin tästä, melankolian ja onnen sekoituksesta ;)

Sinä osaat kirjoittaa niin että se tuntuu pikkuvarpaassa asti. Tämä runosi kosketti syvältä *huokaus menneille*...kiitos:)

Edelleenkin tämä on koskettava... lukijan elämäntilanteesta riippuen ehkä syvästi riipaiseva ja samalla rohkaiseva... ihmissuhteissa tai muuten elämän tärkeissä valinnoissa. Hyvin kirjoitettu tuskan ja tilannearvion purku. Sisältää toivon näkökulman. On vaikeita ratkaisuja jotka on tehtävä, että jaksaisi (ja jaksaa, huomiseen huokaisten) jatkaa.

Hetkittäin reppu raskaaksi tulee on levähdettävä, vaan vaikka matkavaatteeseen pyyhkii pölyn kasvoiltansa, niin se on puhtaampi aina pyyhkimisen jälkeen; mitään ei tartu, kaikki likainen jää, häviää :o.

Ei sillä, että nuo lyhyet olisi mitenkään huonoja, mutta kyllä nämä pitemmätkin pistää syömään jauhomatoja kädestäsi... kun osaa kirjoittaa, ei sillä ole väliä mitä kirjoittaa, riittää kun sykkii vain itseään

Kun aika koittaa, juri näin on tehtävä. Turhat taakat jätettävä taakseen. Joskus jotain vielä rakastakin..että elämää voisi jatkaa.
Puit tämän ajatuksen hyvin runoksi.

Kyllä. Itse olen tuon matkan kulkenut. Punninnut reppuni sisällön. Saanut anteeksi. Antanut anteeksi. Jatkanut matkaani kevyemmällä repulla. Onnellisena. Upeasti, todella upeasti kirjoitat!

Joskus on luovuttava, vaikka se tekisi kipeää sillä ilman luopumisia ei löydä oikeaa polkua ota kulkisi.***Totta joka sana jonka olet hienosti pukenut runo muotoon.****

Vahva ja rauhallinen elämänohjemainen runo, tässä luottavainen tunnelma; kyllä tästä selvitään, vaikka on hieman vaikeaa juuri nyt. Pidin tästä hyvin paljon.

Yhä uudelleen ja udelleen jaksan tämän runosi aina vaan lukea,aina yhtä koskettava,jopa laitoin ystävällenikin joka painii joko/tai tilanteessa.
Minusta tämä kertoo enemmän kuin ymmärrys!!

hienoa, aina silloin tällöin on tehtävä "välitilinpäätös" :)

Ihanaa runoa kipeästä ja rankastakin aiheesta, olet varmaan enkeli itsekkin.

Upea. Mutta näin se on; emme kukaan jaksaa kantaa turhia taakkoja - niistä on osattava luopua tai pyytää apua.

Voi että kun tykkäsin enemmän kuin sanoja riittää sen ilmaisemiseen.

Pysähdyin taas tähän risteävälle polullesi. Pysähdy sinäkin vastaanottamaan syntymäpäiväruusunen --<--<-@

Näinhän se elämässä tosiaan on, se on joskus tehtävä itse kunkin. Toisinaan se on raskasta mutta aina se helpottaa.

UPEEEETA..... :)

tästähän löysin itselleni elämän ohjeen.. juuri kun tuntuu hylätyltä.. ehkä se tärkeä pitää vaan jättää menneeseen..

Tää se oli... tuntui NIIN hyvältä lukea tämä. Voimia saan tästä. *halaus*

Mielettömän vahva tulkinta elämän retkestä ja repun sisällön asioiden tärkeydestä. Elämä on myös luopumista. Hieno!

Tykkäsin tästä todella paljon. Runsaasti hyviä ajatuksia ja muutenkin... Todella hyvä.

Voih..
Ihana.
<3

" Että jaksaisi jatkaa "
Kruunasi kaiken tästä runosta..

Elämänohjetta pullollaan runosi. Todella hienosti tehty! Näin sitä jaksaa taas. KIITOS!!

En voi muuta sanoa kun vau!

Aivan ihana..ja niin tuttua,..viimeinen säkeistö kosketti erityisesti..kiitos.sain lohtua ja voimaa taas tähän hetkeen..enempää ei tarvikaan jaksaa..valoa ja toivoa sinulle!

Täyttä asiaa alusta loppuun ja taitavaan muotoon kirjoitettu. Hienoa runoutta!

Kaikelle on aikansa ja täytyy oll vahva, että pystyy luopumaan hyviksi luulemistaan asioista, mutta kaikkea ei voi kantaa mukanaan jos tahtoo jaksaa jatkaa matkaa. Viisas runo.

Tämä sykähdyttää edelleen.
Hyvää syntymäpäivää sinulle !!

Olen sanaton. Niin totta jokainen sana. Upeasti kirjoitit tästä! elämä on pitkä matka.

Tämän lukeminen helpotti, selkeytti viime päivien sekalaisten tunteiden seurakuntaa. Kun aina muistaisimmekin näin toimia ja katsoa avoimin mielin eteenpäin.

Wau, kertakaikkiaan kaunis runo, jopa todella VIISAS!! *suosikki ainesta* :)

Tässähän oli pessimistinen sävy? Joskin joskus varmaan realismia.

elämää ei voi
pysähtyä elämään
kuin kutoa kuvitelmaa

Täämä oli todella hyvä kuvaus elämästä. Juuri näinhän se taitaa olla.. Elämän teillä.

Eiköhän nämä toiset sanonut jo kaiken.Mie sanoisin vain et kaikki ei ole aina helppoa...mut sie tiedät kun näin kirjoitat.

sydämessä on kaikki tärkeä, reppu vain hidastaa kulkua...

viisashan ei olisi reissulleen liikaa ottanut alunalkaenkaan ;D no joo... paraskin puhuja minä :(
luopuminen on aivan liian aliarvostettu hyve.

Todella hieno ohje elämään

Viisaita ja ymmärtäviä ajatuksia huokuva runo:). Jokainen rivi, otsikkoa myöten, herättää ja ravistelee lukijaansa - vahvasti ja silti hellyydellä. Elämän inventaario vaatii sielun rohkeutta ja sydämen uskallusta..

Tämä puhuttelee minua aika lujalla otteella, suorastaan ravistelee tässä tunnetilassani.

En löydä sanoja...

 

Käyttäjän kaikki runot