Se, mitä pelkäsin pimeydeksi,

Kaunis huokaus.

Aivan ihana!

Turvallinen, lämmin, ihana.

Syvä totuus,hyvinkin usein.

Kerrassaan upea!
Muutenkin runosi ovat hienoja! :)

kaunis on lyhyt runosi. Kosketti!

Tämä runo lohduttaa varjojen laaksossa vaeltavaa. Hieno oivallus!

Rauhaa tulvii tämä syvästä kokemuksesta nouseva mietelmäruno.

Whau. Sitäkö se onkin-... Mieletön oivallus!

Todella hieno pelkistys epäilystä tai epävarmuudesta.

Niinhän siinä monesti lopulta käy..onneksi..!Ja hän antaa enkeleilleen käskyn varjella heitä kaikesta pahasta..olemme suurten siipien varjossa,suuremmassa kädessä,siinä toivomme huomiseen:)Ja pimeyskin voi vaihtua ihanaksi aamuksi.Turvallinen,luottamuksen runo.

Huh, kiitos tästä.

tää pistää miettimään et miks sitä siipien varjoa joskus luulee ja pelkää pimeydeksi... ajatusta on, ajatusta on. :) hjuva!

Niin töykeältä kuin se kuulostaakin, niin tämä on vanha huomio.

Olen kyllästynyt noihin 'ihana'-kommentteihin.
Kerron siis OMAN mielipiteeni, niinkuin se tulee.
Ole hyvä.
Hyvin kyllä esitetty.

Jaahas, yksinkertaisen kaunis!

Turvallinen olo tuli. Kaunis runo tämä. :)

Hieno mietelmä
johon haluaisi pahimpien pelkojen aikana uskoa.

hyvin sanailet,
kyllä pysäytti.
rauhallinen ja hyvä olo jäi.
*huokailee*

Mestari olet puhuttelevia lauseita luomaan!!!

oivoi, nämä sinun pienet runosi ovat oikein osuvia ja niin kovin oivaltavia. kiitos kaunis näistä jokaisesta.

Joskus suojaa varjokin, vaaroilta kätkee, pehmeästi peittää hämärään.
Kaunis mietelmäsi on niitä oivalluksen hetkiä, jolloin katsoo taaksepäin ja näkee enemmän.

Huikea oivallus!
Tämä oli tämän aamun löytö,
kiitos siitä sinulle.
WoW!

Ero siihen, että olisikin toisinpäin, on hiuksenhieno.

Oih että. Todella helpottavaa kuulla se sanottavan..kiitos..enää ei pelota niin paljon pimeässä kun tätä ajattelee!

Eipä ihmismieli tiedä, missä valkeus asuu. Luottaen ehkä lopulta huomaa, missä siipein suoja...

Tätä täytyy ajatella, mietteisiin sait...näin varmaan on, kaunis ajatus, Ystäväin :)

Kotkia on monenlaisia.

Vauuuu.
Suloisen pehmea oivallus.
Pidan mielettomasti. Kiitos.

kaikki ei todellakaan ole aina sitä, miltä ne pelon sokaisemin silmin ensin näyttää...

Lyhyestä paras, aforismi, josta pidän

*mykistynyt sanojesi ihanuudesta*

Ai että tämä on kaunis... :)
Niin rauhoittava mutta sopivan lyhyt mietelmä......
!Kympin arvonen teos!

Sinä se et petä. :) Tullessani lukemaan sanojasi tiedän niiden vaikutuksen jo etukäteen aivan varmasti. Sisälläni tuntuu nyt taas jokin iso tunne, ja tiedän tämän runosi niin todeksi. En vain meinaa käsittää, miten lyhyesti ja kauniisti osaat samanaikaisesti kirjoittaa. Suojelevia siipiä yllesi toivon. :)

Äääh.. nyt on sanat ihan hukassa. Erittäin hyvä oivallus, istuu kauniisti runomuotoon lyhyydestään huolimatta (vai onko se sittenkin vuoksi). Mielenkiintoinen tapa lähestyä ihmisen pelkoja, ja alleviivata, että aina ei tarvitse pelätä, olla varuillaan. Kaunis teksti.

Näin aamulla ekaksi luettuna lensi ajatus kattoon, niin ilmavan oivallinen on tämän ajatus. Sisko, sinäpä sen sanoit. Sinäpä juuri.

Rauhoittava mietelmä.

hätkähdyttävä ajatus..sait mietteisiin

Joskus sitä sokaistuu niin, ettei osaa nähdä ympärillään mitään muuta kuin pimeää.

Ajan kanssa selviää, että pimeydessä on muutakin kuin pimeyttä.

Onneksi näin päin^
:)

Sinulle tyypillisen taidokas, lyhyt ja ytimekäs runo. Ihailen aina sitä, kuinka osaat tehdä vähistä sanoista paljon.

Upea!

Aivan ihastuttava...
joskus pelkäämme niin turhaan!

onnellinen havainto, josta hyvä lyhyt runo.

Tämä on aivan ihanan lohdullinen Tätä ajatellessa voi ehkä jopa olla 'pimeyden syleilyssä'.

Suojelevien siipien alla olemme.

Kyynelin!

Tämä on taas hieno. Sanomisen tiiviyttäsi arvostan.

Väärintulkinta on aina mahdollista, joskus jopa väistämätöntä. Mietteliästä Nerovikaa. Miksi säikähdit?