Silloin kun vielä

Runoilija veronika

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.9.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

pihakoivut olivat tikapuita taivaaseen
ja perhoset lauloivat aurinkopäiville siivet

kun käpylehmät käyskentelivät ihan oikeasti
ja kiveltä kannolle oli ameriikan matka.

Niin, silloin kun pelkäsin pimeää,
suljin silmäni ja kuvittelin enkelit

- se oli vain aavistus tästä mitä sain,
kun vihdoin uskaltauduin
avaamaan silmäni.

Selite: 
Kiitos teille jokaiselle yhdessä ja erikseen.
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis, käsittämättömän kaunis.

Voi ihmettä miten kaunista, tulinko taivaaseen vai enkelikö näin lauloi, olen aivan ymmälläni runojesi kauneudessa.

Todella hienoja toteamuksia ja tekstejä..
näin välikommenttina, jatkan lukemista. :D

Tässä on jännä tunnelma!
Pidän kirjoitustyylistäsi.

Kaunis takautuma lapsuuteen, muistan käpylehmät. Nykyisyyden mennyttä en välitä muistella, katson eteenpäin.

oikeastaan ihan kiva. tuo alku on hyvä, siis pistää lukemaan eteenpäin ja loppu on jees, vaikka vähän klisee. kuitenkin pidän mukavasti. kiitos

Niinpä, toisaalta tuntuu että olisi pitänyt vaan jäädä silmät "kiinni" tuijoittelemaan maailmaa :)

Äärettömän kaunis. Pidin erityisen paljon tuosta ensimmäisestä säkeestä. Lapsenomainen, herttainen, viaton onni.

Hienosti toteutettu. Jokainen sana tuntuu olevan tarkkaan harkittu.

Ihanan kepeä tunnelmaltaan, varsinkin alussa.
Väkisinkin tulee ihanat lapsuusmuistot mieleen, kiitos.

Upea.
Pidän valtavasti.

oi miten kaunis!!! niin tuli kauniita maisemia ja viattomat lapsuuden päivät mieleen :)

Pidin paljon otsikosta ja muutenkin tää oli hyvä, vaikken rakastanutkaan.

Ihanasti sait lapsuusmuistot mieleen ja jo edesmenneen leikkikaverini,-sait minut kyyneliin.

Hienosti tuot mieleeni lapsuuteni pihapuut, keinut ja käpylehmät, joilla *likat*leikki ja kaiken muun elämän menon. Se oli aikaa se. Lapsuus. Myöhemmin siitä on usein tipahtanut toinen u pois.

Kauniisti sanoilla maalattu lapsuuden maisema ja hengeltään viattoman suloinen ja positiivinen runo.

Pitäis lukea koko tuotantosi, jotta ymmärtäisin viimeisen säkeistön,joka sitoo sen mitä edellä sanot. Joka tapauksessa vertauskuvasi toimivat.

Satuin sivuillesi, kuvaat ehkä aikaisia lapsuusmuistoja, todella upeasti, salpasi hengen. Tällaiselta vanhalta äijänkäppyrältä: )

Olipas kaunis :) Ja onneksi ne lapsuuden enkelit liitelevät vieläkin

Oih. Aivan on upea runosi!

Hyvä on silmänsä avata, nähdä arjenkin hetkissä ilo, enkelein suoja...

Onnea päiväsi iltaan, kaikkiin iltoihin ja aamuihin.

Hieno muistoja herättävä runo.

Paljon Onnea.

Tämä vetää sanattomaksi. Hyvä muistutus että joskus on elämä ollut elämää!

hmm..vetää hiljaiseksi.

On tämä vaan mahtava runo.
Olen lukenut tätä ekasta päivästä saakka ja tässä on kyllä kaikki.
Kauneus, nöyryys, oppi, ymmärrys.
Taitavasti olet tehnyt tämän,
pidemmän kuin tavallisesi.
Kaiken kunnian saat tästä.
Puhdas ja lämminkin vielä.Pidän.

...nyt kun vielä..runosi luovat kauneutta, avaavat uusia teitä tunteille ja muistoille...ilmassa väreilee aavistus siitä, mitä vielä saat,- kun uskallat:D

mua itkustuttaa.
en tiedä onko se tämä vai kaikki paska ympärillä mutta jokatapauksessa RAKASTAN TÄTÄ. niin viaton ja suloinen. mummulakesät. tahdon sinne. kun kaikki oli niin helppoa.
KIITOS tämä oli tosi kaunis.

Aivan ihanasti kuljetat lapsuuteen ja
tähän hetkeen... hetkeen joka onkin onnellinen!

Tässä on elämä. Kauniista lapsuudesta tulee voimavara. - Elämä on uskallettava kohdata silmät auki selvitäkseen vuoren korkuisista haasteista putoamatta vuorenrinteeltä jalan lipsahtamisen vuoksi. Pelko jähmettää ja sokaisee - rohkea elää silloinkin kun se tekee kipeää.

Tämä on hyvin kaunis runo, täynnä niin aitoa tunnetta.

Jotenkin melankolinen, mutta onnellinen runo. Hieno.

Joo.. muisti filejä tässä joutu itekin kaivamaan esiin ja löytyhän niitä(kin) allekirjottaneellakin. alku tosiaan vei jonnekin toiseen aikaan kauas.
mut tosta lopusta tuli itelle sellanen ajatus omaan otsalohkoon, et onko se nyt silmät auki kaunista, rumaa..kauniinpaa vai rumempaa kun silmät kiinni. hmmm....
jää puntaroimaan omia ajatuksiaan(siinä voikin mennä tovi) :D

Runosi vei minut lapsuuden huolettomiin päiviin. Tätä lukiessa tulee lämmin hyvä olo...todella hienosti kirjoitettu, nautittavaa.

Hyvä kuvaus lapsuuden valoisista päivistä ja pimeistä öistä. Kannattaa kokeilla myös aikuisena. *huoh*

Aivan mahtavaa lukea sinulta näitä pidempiä versioita, hei...kyllähän nämä sulta luonnistuu,upeasti vieläpä! tässä herätit ihanaiset lapsuusmuistot...joihin lentomatka tuntui nyt pieneltä tämän runosi avustuksella :) ja oivallinen taidokas loppulause, mitä voikaan saada, kun silmänsä rohkenee aukaista!kiitoksia veronikaseni :)

Voi sitä lapsuutta, ihan tulee omat lapsuusleikit mieleen...Kiitos muistutuksesta!! Ja onneksi meillä on ne enkelit...vieläkin.

henkäys lapsuudesta joka herättää paljon muistoja minunkin mieleeni...kauniisti kerrot...

Minä pelkäsin, että komerosta tulee peikko. Ei onneksi tullut koskaan. Tämä on moniulotteinen, upea teksti. Kiitos taas.

Kuulenko minä vihelteltelevän käyskentelyn tuossa kesässä? Kaunista kaunista, kuni kauniisti kehystetty taulu.

Hienoa monisyistä kerrontaa..

Unelmia mennestä lapsuudesta..Aivan.

Hyvää syntymäpäivää.

Luin, ahmin ja nautin runoistasi..ihmetellen miksi en ole löytänyt näitä helmiä aikaisemmin!

Suorastaan rakasruin tähän herkkään pohdiskeluusi ja valoisaan viisauteesi joka runoissasi loistaa. Kiitos!

*tallettaa suosikkeihin*

Laitat pohtimaan omaa lapsuutta, pelkoja ja onnen hetkiä. Ihan totta on se, että ne käpylehmät oli ihka oikeita. Onnellinen olen siinä, että pääsen helposti tuohon tunnelmaan. Istun vain tuonne Muumien valtaaman huoneen lattialle, rakennan pienten kanssa junaradan ja leikit alkakoot. Ei tarvitse kuin katsoa lapsen onnesta tuikkiviin silmiin, kun juna pujahtaa sillan alta ja saa elää lapsen aitoa iloa.
Upeaa sanailua, sait todella aatoksiin. Sait huomaamaan jälleen kerran, kuinka onnellinen sitä ihminen saa olla. :)

voi miten on todella kaunis runo tämä.

Todella kauniisti maalaat eteeni lapsuuden tuoksut.

Hyvänolon runo.

Juuri näin. Tavallaan todellisuus on itseisarvo, koska näkeminen kannattaa ihan jo sen vuoksi, että on olemassa jotakin mikä on totta, tai ainakin enemmän totta kuin aiempi - samalla se on taakka: suostuessaan riisuutumaan rakkaista haavekuvista, jotka ovat edustaneet todellisuutta, särkyy. Särkymisestä kasvaa uusi eheys, todempi vahvuus. Taakka ei olekaan raskas, koska - sanon sen näin: ristinkantajaa kantaa risti. Jos ja kun se on totta, ei uskontoa, uskonnollista tapakulttuuria. Näin ollen... valheellisuus ei aina ole asioissa, mihin uskottiin, vaan ettei tunnettu sitä, mihin uskottiin - ja ehkä vain luultiin, että uskotaan. Se vasta sattuukin. Tosi herääminen. Syvä ja kaunis. Niin siis joudumme kysymään, jos tahdomme todella elää, mikä on totta - ja että ei ole merkitystä niinkään sillä mikä minulle eilen tai tänään tai huomenna edustaa näkemistä, mikä totta ja mikä valhetta; merkittävää on vain elämmekö todessa - uskovana sanon: Jeesuksen tuntemisessa - , siinä mikä on aitoa ja pysyvää; ja laskemmeko myös tämän päiväiset "totuutemme" ristin juurelle? KIITOS upeasta (ja ajatuksia herättävästä) runosta.

Kyllä tuli oma lapsuuteni elävästi mieleen.

Tämä on aivan ihana..jotenkin koskettaa,ja tulee lähelle..kaunis lapsuusmuisto:)

Ihania runoja sinulla!

 

Käyttäjän kaikki runot