Jotenkin vain

Runoilija u roskala

♥
mies
Julkaistu:
156
Liittynyt: 13.1.2008
Viimeksi paikalla: 19.9.2026 23:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-


Monien tuulten tuivertamana on oppinut, että jäinen korsi katkeaa painon alla, mutta rakkauden sulattama kestää raskaatkin taakat. Jossain käytti nimimerkkiä uroskala, tänään u roskala.

Runoni saattavat kuvata rakkautta, joskus faktisesti omaelämäkerrallisista lähtökohdista, usein faktiona, koetun ja sepitteen yhdistelmänä, toisinaan täysin fiktiivisesti, mutta useimmiten, yhtä paljon tai enemmänkin, aihe ei ole rakkaus vaan rakkausrunous, sen tematiikka. Tarkastelen kuinka rakkaudesta ylipäätään voidaan kirjoittaa. Se on kielen, puhumisen ja kuulemisen pohdintaa, usein lempeällä ironialla.

Joskus hymyillen, joskus itkienkin hän on pohtinut sanoja ja niiden synnyttämiä mielikuvia, asioiden assosioitumista, ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä erottaa todellisuudesta muodostamansa mielikuvat ja todellisuus.

Voimmeko ymmärtää ja jopa nähdä ja jos niin millä tavalla, että ihminen on aina jotakin enemmän kuin se miten ja millaiseksi hänet näemme.



♥ sinulle !!! kukaan ei voi ottaa paikkaasi elämässä, ei elää puolestasi, ei rakastaa sinun rakkaudellasi, tuntea kipua sinun kohdallasi, katsoa juuri sinun ainutlaatuisten silmiesi läpi, kiitos että olet !!!


Sivustolle kirjoittamani 1500 runoa muodostavat kokoelman ONNELLINEN LAULU RISTINMUOTOISELLA OVELLA. 1500 runoa on liikaa mihin tahansa kokoelmaan, joten laittelen runoja näkyviin harkinnalla, joskus ehkä tekstejä poistaen, toisia palauttaen. 

Kokoelman motto:



ANTEEKSIANTAMUKSESSA

ihmisen ja hänen tekojensa hyväksyminen
ovat toistensa vastakohdat

(19.1.2012)

 




 
Suosittelen:
mika-markku mamabeard <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Juniper <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Velimarkku <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda izmgzozzz <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Nukke_neiti <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> Maatiainen <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes
 


Jotenkin vain asiat jäävät

Aika kulkee niiden yli
niin kuin putoava lumi pihamaalle

Peittää taaksemme
toteutumattomat mahdollisuudet

Kosketukset

Ja itkut
joita ei poski poskea vasten
itketty

Sano että nyt on paremmin, sano

Jotenkin vain
tuli ilta,
toinen ja kolmas,
asioiden kertyminen
ja sitten ei enää voinut, kehdannut
ei ehkä olisi muistanutkaan

Mutta rakkaani

Kevään tullessa,
joku kevät keväiden joukossa

tai ehkä se on nyt

Kun seisotaan niin tyhjin käsin
että
on pakko
havaita jäiset versot
lumen alla

Kaikki ne paljastuvat asiat
jotka jäivät

Niin ehkä se on

Jäivät mutta eivät lakanneet olemasta,
ja minussa tunnen
kuin helähtäisi ontosti kello

Laittaa korvalle, kuunnella
vaiennutta ääntä

Tai ehkä se on
syksy,
viimeisen hämärän putoaminen pihamaalle
ei kevät, mutta sellainen hiljainen, menneitä askelia
näyttävä syksy

Ja jotenkin vain,
vierii poskella kyynel:
ajan ratasta et käännetyksi saa

Et katsotuksi silmiin enää

Sano että nyt on paremmin
kun olet mennyt

Etkä sinä sano mitään

Niin vain se on









25 12 12 iltapäivällä lauseen "sano että nyt on paremmin" ja vähän myöhemmin syntyneen "jotenkin vain asiat jäävät" pohjalta kudottu vapaisiin assosiaatioihin perustuva tunnelma, tunnekuva tai surumielinen maalaus. 
 

cc
Kategoria: 
 

Kommentit

Niin... se vain on

Kaunis

Koskettava. Upea runo.

Upeasti ajan kulku nivottu runon sisään kantavaksi.

Herkkä, haikea runo. Joskus vain jotain jää sanomatta ja tekemättä silloin kuin olisi pitänyt, ja jos asioita kertyy pikkuhiljaa aina vain lisää, jossain kohtaa sitten onkin jo liian myöhäistä korjata enää mitään. Kosketti kovin... ehkä liiankin tuttua tuo. Hieno runo.

Kaunis kertomus. Ajan rattaan pyörähtäessä.

Menin sanattomaksi pitkäksi aikaa tämän upeuden äärellä

Kuulenko tässä luopumisen surullisen kaiun
Hiljaisen hyväksynnän äänen? Rehellisyyden joka sanoo: kuolema on totta.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot