hiuksiasi hyväilee vain syksyinen tuuli
katseesi kaukana ulapalla
jossain niin tavoittamattomissa
pieni lintu laulaa
visertää vielä vihreässä kätkössä
ja sinä
käännyt kalliolla kohti
hymyilet hetkestäsi herkkänä
eilisen kuulasta hymyä
olkapäät antavat luvan koskettaa
huulet antavan luvan
ja kipeän elämän kuohuva meri
vaativa meri
tämän päivän viistosti puihin pärskyvä meri
hyökynä meissä tulvahtaa
- - -
Runon idea - runoilija tutkii kieltä: Kuinka otsikon ja runon kontrasti vaikuttaa tunnelmaan/mielikuvaan/tulkintaan jonka runo luo - ja otsikko - "älä lyö enää, olen hajalla" - syntyivät 23 02 12 noin 10:52. Itse runo 12:48 "hiuksiasi hyväilee tuuli / katse ulapalla / olkapäät antavat luvan / koskettaa // meri tulee meihin". Lisäilty ja muokattu 12:50 - 56. Otsikko älä lyö enää, olen hajalla muutettu klo 12:58: hampaani putoavat kadulle. Runo siirretty paperilta sivustolle sekä muokattu lopulliseen muotoon 13:01 - 07. Otsikko hampaani putoavat kadulle muutettu 13:19: paskat minä mistään välitän. Muokattu lopullisesta muodosta vielä lopullisempaan muotoon 13:20 - 23. Edelleen muokattu 13:30 - 52. Rivitystä vielä muokattu 26 12 12 ja julkaistu 03:30.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi