Ei kerro nimeäsi äitikään
mä vaikka kyselen,
salaisuus se näyttää olevan.
En ryhdy sitä miettimään vaan
sua otsaan suutelen,
ja tiedän, että sua rakastan.
On kätesi niin pieni, sitä
varovasti pitelen,
sua elämässä aina saattaisin.
Vaan tuntuu, että tarpeeksi mä
koskaan itse opi en,
niin, että hyvät neuvot antaisin.
Nyt papaksi mä tulin, kauan
kyllä sua odotin,
ja pojan viimein itselleni sain.
Kun oman tyttäreni rakkauden
varmaan kadotin,
nyt senkin paikata tahdon kohdallain.
Sulle rakkautta toivon sekä
kauneutta maan,
ja terveyttä läpi elämän.
Vaan tarpeeksi kun en mä pysty
sitä itse antamaan,
niin Luojan käteen jätän tehtävän.
Kun suureksi sä vartut muista
silti pappaa vielä vaan,
ja toivon, että annoin jotakin.
Kun mieheksi sä silmissäni pian
ryhdyit kasvamaan,
mä heikompana vahvaa kättä puristin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan kyyneleet tulevat, niin on herkkä ja kaunis runo.
Kaunis, herkkä runo
Suloisia, helliä säkeitä Papan pienelle. <3
Tosi kaunis, vilpitön ja lämmin runo lapsenlapselle.
Valtavaa kauneutta näissä säkeissä.
Ihana on laulurunosi pikkuiselle.
Täynnä huolenpitoa ja rakkautta.
Sivut