Kukki niityllä kaunis orvokki
se loistonsa tielle antoi,
kulki tiellä huoleton kulkuri
joka kädessään kukkia kantoi.
Mikään kukka ei kauniimpi olla vois,
heitti kulkuri kädestään kukkaset pois,
poimi niityltä orvokin sinisen,
sijaan kukkien entisten.
Oli mieli iloinen kulkurin
kun taivalta eteenpäin taittoi,
laulullaan yhtyi hän lintuihin,
ja orvokin hattuunsa laittoi.
Sen irroittaa kerran se nainen saa,
jota huoleton kulkuri rakastaa,
siitä luovu en ennen, hän päätti näin,
jatkoi matkaansa viheltäin.
Oli vuosia kulkenut kulkuri
paljon matkallaan kokien,
kunnes naisen kauneimman tapasi
seisoi veräjään nojaten.
Pois orvokin kulkuri luovutti näin,
naista kauneinta päästä en sylistäin,
sai aikaan sen, että tänne jään,
tyttö Orvokki nimeltään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Wauh, ihanan lempeää meininkiä on tässä
mustavalkoisen Suomi-filmin mieleen tuovassa
runo/laulussasi.
Tulipa hyvä, hymyävä mieli tämän luettuani.
Kiitos lukunautinnosta.
Olipas tämä kaunis tarina...ja hyvin koottu...tuo riimityskin toimii loistavasti! Näitä on mukava lukea, kun välillä on muuten niin ankeata ja toisinaan raskasta...auttavat keventämään arjen puristuksessa! Joten kiitos vain tästäkin runosta!
melkonen tapaus ja ihana runo :)
Oi mikä runo.oletpa nyt sepittänyt runojen runon. ihana on runosi..
Mitti P
Ihana tarina. Nostaa hymyn huulille :)