Nyt olet tyttö rukka
niin kaunis päältäpäin,
kuin kallein muovikukka
näin loistat vierelläin.
Se vaikka ikuisesti
ryhtinsä säilyttää,
niin löytää siitä voi
ei elämää.
Jos rinnallasi vartun
en tunne sykintää,
nyt aitoon kukkaan tartun
sen nuppuun sydän jää.
Ja lämmön jota kaipaan
tuo terälehdet sen,
on vierelläni jälleen
ihminen.
Kun rinnallensa aidon
saa ruusu muovinen,
jo tuoksu takaa taidon
se elää, tiedän sen.
Ja vaikka ajan myötä
se kerran lakastuu,
sen tietäenkin siihen
rakastuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi