Tyydyn sävelmään

Runoilija Velimarkku

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Velimarkku kuva
mies
Julkaistu:
119
Liittynyt: 18.3.2009
Viimeksi paikalla: 12.8.2025 18:40

Asuinpaikka: Lahti
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
12.6.1948

Niin ajattelin kertoa, että kun nyt tänne tulin taas ainakin käymään, niin olen laittanut esille aivan siltä istumalta kirjoitettuja uusia tekeleitä. Olen kirjoittanut tänne aikoinaan paljonkin nimimerkillä sööri, en edes muistanut sitä. Tämä oli silloin Rakkausrunot.com. Niitä loruja ei täällä enää ollut, niin olen laittanut sen aikaisiakin uudelleen. Olenkohan jotenkin töpeksinyt?

Sitten asiasta kolmanteen. Olen jo havainnut vihjauksen, joissakin loruissani olevan mukana seksiä. Hyi ollakaan, eihän sillä sellaisella pitäisi olla rakkauselämän kanssa mitään yhteistä.
Voin rauhoitella ettei pyrkimykseni ole pahoittaa kenenkään mieltä. Meillä kaikilla on kuitenkin jokaiselle räätälöity elämä, ja kokemukset sen mukaisia, vaikka en omasta elämästäni suoraan pyri kirjoittamaankaan.

ANNETAAN KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA. 

TAHDON KIITTÄÄ KAIKKIA KOMMENTOIJIA 🙏❤️😊🌹 Pyydän anteeksi runoilija u roskala nimim. käyttävältä.
Olet antanut mulle erittäin viisasta ja opettavaista palautetta, enkä ole näköjään vastannut mihinkään. Se johtuu juuri poissaolostani. Annan kyllä suuren arvon kaikille palautteille. Olen jo kyllä sen verran seniili että selviänköhän. 😂🙏❤️

 

Suosittelen:
 

On tyyni ilta ja hiljainen
luonnon ääntä kuuntelin,
sain päähäni tuon ajatuksen
sävelmän nyt tekisin.
Kitaran mä mukaani otan vain
sen kieliä näppäilen,
ja veneessä yksin ollessain
sain oikean sävelen.

Kun säveltä siinä tapailen
niin mielikin herkistyy,
on sävel tää mollivoittoinen
on siihenkin mulla syy.
Ajatukset karkaa vuosien taa
sille mitään en mä voi,
menneet jo tahtoisin unohtaa
haikeesti kitara soi.

Kitara edelleen sylissäin
näen laskun auringon,
soittelen siinä kyynelissäin
niin paljon koettu on.
Jos elämäin mahtuisi sävelmään
se lyhyt ollutkin ois,
jäin soittaessani miettimään
en tahtoisi vielä pois.

Rantaa päin hiljaa soutelin
näin syntyi mun sävelmäin,
lintujen laulua kuuntelin
sävelilläin toiseksi jäin.
Kauniit soinnut luonnosta kuulla saa
sen silloin jo huomasin,
luonto varmaan tahtoi muistuttaa
se noutaa voi minutkin.

Rannalle viimein saapuessain
katsoin kohti ulappaa,
kitara rennosti olallain
ei soitinta rakkaampaa.
Sain kitarastani ilmoille sen
mitä lähdin etsimään,
luonnolle kuitenkaan pärjää en
tyydyn silti sävelmään.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä runosi koskettaa todella syvältä.

"Soitto on suruista tehty murehista muovaeltu."

Lämpöisin ajatuksin epeli
Kaunista ja koskettavaa kerrontaa. Tämän pystyy hyvin elämään mukana. Mahtavaa!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot