hän oli pienehkö robotti
joka osasi laskea ympyrän halkaisijan
kunhan se ei ollut suuri ympyrä
kunhan sen kehän pituus oli tasaluku
kunhan sen säde oli ilmoitettu ja
kunhan robotille antoi hieman aikaa
nopea se ei ollut - ei rauta tarvitse aikaa
kaunis se ei ollut - ei robotit arvosta sellaista
turha se ei missään nimessä ollut
-hoitihan se tehtävänsä aina loppuun asti
kunhan vain vaihdoit paristot ja
veit sen huollettavaksi kerran viikossa
ja annoit sille tarpeeksi aikaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jännä, sympaattinen runo. Omaperäinen.
Vaikka kirjoitat ns. tunteettomasta esineestä, runossa on paljon tunnetta mukana, se pistää miettimään. Pidän tästä todella!
Jotakin vertauskuvallista luen tästä.Jo robotin inhimillistäminen kutsumanimellä hän antaa vinkkiä lukijalle.
Tarinan hellyttävä työn sankari ei menestyisi enää uusissa automatisoiduissa elämän teollisuushalleissa.
Mahtoikohan tuo olla robotti, jos sillä oli vain peltikuoret?
Jotenkin tätä lukiessani samaistuin tuohon pieneen robottiin.
Kaikilla on aina kiire, kukaan ei jaksa odottaa,
siksi helposti hiemankin hitaammat jäävät jalkoihin.
Pidin.
Tässä on jotain sellaista.. Omaperäisyyttä, mikä sai minut pitämään runosta todella paljon.
Hieno runo :)
ihana runo
siis aivan mieletön
pikkuseikat vain aina häiritsevät minua
kuten lopun pisteet
en ole koskaan suuresti pitänyt tuosta pistepistepiste jutusta runoissa
ja sanan rauta vaihtaisin metalliin, en tiedä miksi mutta omassa päässäni kuulostaa paremmalta :D toki tämä on sinun runosi ja saa olla sellainen kuin itse sen haluat olevan.
Jotenkin ihanasti kirjoitettu tämä. ^^
~ Jo otsikko saa miettimään mihinkäs sitä
kiire onkaan, niin tunteetonta on elomme ~
Kiva runo. Vaihtelua normaalista.