Kuinka hämmentynyt
voikaan olla ihminen,
pieni, puhdas,
haaveet suuret,
Vain hämmästys
yksin tietää,
kun kaipaus kehrää,
kun aallot ovat hiljaa
liplattaen sydämeen
toivoa vilvoittavaa.
Lohtuni mun,
ranta meren
ja salaisuudet sen,
tuoksut aaltojen.
Siniset ajatukset,
hiljaa huokaan,
tuota toivoa liplattavaa
ja kruunaan
itseni kuninkaaksi.
Ahdistus on poissa.
Huokaan hiljaa
(c) Oiva Utumaa
voikaan olla ihminen,
pieni, puhdas,
haaveet suuret,
Vain hämmästys
yksin tietää,
kun kaipaus kehrää,
kun aallot ovat hiljaa
liplattaen sydämeen
toivoa vilvoittavaa.
Lohtuni mun,
ranta meren
ja salaisuudet sen,
tuoksut aaltojen.
Siniset ajatukset,
hiljaa huokaan,
tuota toivoa liplattavaa
ja kruunaan
itseni kuninkaaksi.
Ahdistus on poissa.
Huokaan hiljaa
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis ja tyyni runo
Sivut