LuZu

Runoilija LuZu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.9.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

En halua kirjoittaa sinulle runoa surusta, vaan siitä kun me rakastimme, siitä mikä oli, ja mikä ei enää tule olemaan. Että saan hymyillä, ja itkeä, ilo sydämmessäni, ja sinä ajatuksissani. Ilman katkeruutta. Sinun kanssasi.
 

Elämän virta

Vain sinä, joka olet joskus ollut hukkumassa
voit ymmärtää,
mitä on taistella henkensä edestä

Ettei pääsi vajoaisi pinnan alle

Kun kylmä vesi on turruttanut aistis
et tunne enään mitään.

Vain sinä voit ymmärtää

Kun katsot taaksesi,
uupuneena rannaltasi ja itket jäytävää kipuasi.

Näet kuinka osa vain luovuttaa,
katsoo sinuun
ja antaa päänsä painua virran alle.

Jalkojesi jo kantaessa, näet ne taistelijat,
osan kykenet ohjaamaan rantaan.

Osaa et ehdi koskaan.

Kuolema korjaa satoansa ja osa antautuu sille tahdostansa.
Joskus tuntuu, että olisi vain helpompaa antaa pään vajota.

Sillä joskus, on tuskallista vain katsoa,
kuinka muut vajoavat.

Tuska tulee taas,
sen aalloista,
selviänkö enään.

Sinä et koskaan enään,
tullut pinnalle.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
12.12.1988
Runojen lukumäärä: 
10