Kultakaivosko
meidän salaisuutemme
kuihtuneet unelmat
jääneet
kyynelten virrat
ehtyneet
vain
kipeinä säiteinä
kaipuiden riipivinä huutoina
me
muistamme
mitä oli ennen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kuihtuneet
Runoilija Ääriviivat
nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 18.9.2008
Viimeksi paikalla: 10.9.2017 20:06
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
10.10.1989
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ääriviivat | Nimetön | 6.4.2014 | 20 | Runo |
| Ääriviivat | Nimetön | 6.2.2014 | 12 | Runo |
| Ääriviivat | Särkyvää | 20.1.2014 | 8 | Runo |
| Ääriviivat | Ei nyt | 24.12.2013 | 6 | Runo |
| Ääriviivat | Kuihtuneet | 10.10.2011 | 10 | Runo |
| Ääriviivat | Myöhään | 24.9.2008 | 10 | Runo |
| Ääriviivat | memime | 18.9.2008 | 10 | Runo |
Kommentit
Hieno synkkä runo.
Aivan upea!
Liikuttava hieno teos
Koskettaa tämä.
Kipeitä tuntoja, muistoja, jotka koskettavat yhä, tuskaa, ja kaipausta. Hienosti kuvattuna.
Kokonaisuudessaan ihana, ei voi muuta sanoa.
Vahvat sanat,herkkä. Pidin
Vaikuttavaa tekstiä.
Vahvaa ja samalla
herkän haurasta.
Pidän tästä.
Upea, kipeäntuntuinen runo.
kaunista. varsinkin runon loppu, jotenkin kaipaava.