kevytmelankolia

Runoilija kevytmelankolia

mies
Julkaistu:
7
Liittynyt: 22.5.2014
Viimeksi paikalla: 18.5.2018 8:53

Asuinpaikka: -
Syntymäpäivä:
8.3.1985

Minä olen minä totuudenkin satuttaessa
 

Elo kuolleen maan

Kuollutta maata,
veristä rakkautta
sinä olet upeinta näillä seuduilla

viimeiseen asti turhaan yritit minusta irti,

Mikään täällä ei hengitä,
juoppoja ja narkkareita
ulko-ovien edessä makaamassa

kuolleeseen maahan kuolleet sielut

Täällä ei ole rauhaa, täällä ei ole sotaa

Kuka pystyy hengittämään elotontä ilmaa?
Kukaan ei halua olla piste,
kuka haluaa rakkautta, joka on naamioitu
kasvoihin?

Hymy on hyhmää, elo näillä main routaa

Minä elän, mutta se ei riitä.

ilman sinua
rakkaus on tappavaa valoa

mekin kuolemme,
kuolleen maan pienet sielut
ja suuret sydämet,

silti emme pysty hengittämään.

Olen menettänyt taidon kuvata elämää.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Et ole menettänyt taitoa kuvata elämää. Sinähän juuri kerroit hyvin elämästä.

Kuvata elämää, vai tuntea elämää?

Jokatapauksessa, upean voimakas runo, raaka, surullinen, elämältä, ja, kuolemalta maistuva. Ei ole sama asia olla olemassa kuin elää. Uskomattoman moniulotteinen tämä myös on, mutta tulkinnat jätän pääni sisäisiksi. Kiitos tästä elämyksestä.

 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
8.3.1985
Runojen lukumäärä: 
7