Kuvittelin sen ikuisuuteen hyvästeleväni.
Ajattelin sen ainiaaksi kadonneen.
Luulin sen minut jättävän rauhaan.
Tuli se takaisin.
Hiljaa. Salaa.
Kera mustan auran.
Se minut taas kasaan painaa.
Sydämeni uudestaan kovettaa.
Lukkojen taakse yksinäisyyteen sulkee.
Myöhään huomasin.
Irroita ei enää.
Tuli jäädäkseen.
Joka päivä, ilta ja yö
se tulee ja
vetää maton alta.
Iskee puukon rintaan.
Jalkansa alle polkee.
Jätä minut rauhaan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
