Illalla käydessä nukkumaan,
vedän viimeiset henkoset
ja alan päivän tapahtumia kelaamaan.
Ympäri,
taakse
ja uudestaan.
Kaikki meni ihan putkeen.
Niinhän ne aina vaan.
Mitään uutta kerrottavaa
ei aikaiseksi taaskaan saa.
Jos kerron kuinka nauroin
toisen hauskalle ilmeilylle
tai ajatuksiin uppouduin
yksin kahvihuoneessa.
Kuka sitä nyt jaksaisi kuunnella,
kun ei ole ääritunteita
mistä voisi kertoa.
Ei kait sitä tavallista jaksa
enää toisilta kuunnella,
kun kestämistä jo omassa.
Selite:
Tavallinen päivä muiden joukossa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
