Tyhjyyteni sävel

Yksinkertainen sävel sisälläni soi.
Sen tahdissa kävelen polkuani.
En edes huomaa eteneväni,
kuuntelen vain tuota sävelmää.

Se sisälleni soimaan jäi,
kun kerran sitä pysähdyin kuuntelemaan.
Siinä kuulin oman värittömyyteni,
tunsin sen kuvastavan tyhjyyttäni.

Toista sävelmää en enää muistakaan.
Miltä kuullostikaan, kun mukana oli
aitoa nuoruuden ilon tunnelmaa.

Ei se sävel enää minua jätä,
Kun se kerran löysi jonkun joka sitä kuuntelee.
Enkä minä edes ole yrittänytkään
sitä taakseni jättää.