Sormenpääni
rintakehälläsi
ihoasi
seuraten
elämän
hentoa viivaa
solisluullesi.
Sydämesi syke
ihoni alla
kihelmöintinä
kaulallani.
Silmissäsi
utuinen eilinen
kesäöisen järven
tyyntyvä pinta.
Muistot
kuin kosketus ihollani
hitaasti väreillen
aamun nouseva
auringonkajastus
repii luotani.
Voiko kaivata
huomiseen
Voiko nukkua
eiliseen
Voiko?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin herkkä, niin hieno. Että joka sanan kohdalla haluaisi pitää tauon, hengähtää.
Joskus on muistoissa hupaisaa vaellella.
upeaa kerrontaa
vallan kauniisti kirjoitat, pidän :)
Uskomaton runo.
Tunnelma ottaa lukijan valtaansa, täysin.
Hienoja kielikuvia!
Kiitos kaunis.
Kaunista!
Hyvin herkkää. Runosi loppuosan kysymys kruunaa sen.
Huikean Hieno.
Herkkyydessään Vahva tunneruno.
sulla on vahvasti tunnelatautuneita runoja. Ne vetävät lukijan säkeisiinsä, jopa hieman niiden syntysijoillekin.
joka tapauksessa, pidän.
Hetki, jossa näkyy kiireettömyys. Tavattoman hieno runo. :)
tää vei minua ihan kympillä ;) hyvä runo
Vie mukaansa..
hieno on tunnelma
upee runo!
Huippu runo. Etenkin lopetus todella vahva.
Oikein hieno runo, jossa kielikuvat toimivat. Loppuun voisi sanoa, että sen teit. Hyvällä rytmillä olet tekstisi jälleen laatinut. Kiitos tästä.
oi miten kauniisti runoilet.. miten kaipaankaan häntä.. joka tuskin kaipaa minua.. *kyynel* runosi suosikoin..kiitos
Sivut