olava

Runoilija olava

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.8.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

pieni ja sininen, kuin kuihtunut kukkanen. Ikuisesti yksinäinen, vain kuolemaa rakastanen.
 

tuulen ikävä kuun valossa

kalpea kuu tuulettomana yön valaisee ikävääni,
uneni sekoittuvat todellisuuteen.
pelkään, mutta silti inhoan yksinäisyyttäni,
silti, jaksan ikuisesti uskoa huomiseen.

yksinäisyydessänikään en ole yksin,
enää en kylmyydestä värise
muistan ikuisesti tämän syksyn,
muistatko miksi värisen?

sielussani kirkkaat sävelet soivat,
kirkkaina kuin kyyneleet.
tuuli eilen yössä kosketuksesi toi,
olemmeko ikävöineet?

Olen aina tässä, ystävänä...

Selite: 
rakkaus jonka annan liitää vapaana tuulen mukana, rakastan liikaa kahlitakseni
Kategoria: 
 

Kommentit

Yksin, mutta kun tiedän
olet, ei yksinäisyyttä.

Sinäkin, siksi jaan kanssasi
huolet, Rakkaus, ei itsekyyttä.

Kaunis ikävä vain.

Tähän Runoon on helppoa
likua, vaikea erottautua.

Kevyttä lähteä mukaan
askelin, raskasta tunnelmasta
erkaantua.

Sielukasta, sydäntä, sielun
pehmeää pintaa tekstin
kosketuksina.

Liikuttava elämys tämä
hieno Runo.

toiveikas eli hyvä

 

Käyttäjän kaikki runot

Runojen lukumäärä: 
10