kerronko

Runoilija olava

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.8.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

pieni ja sininen, kuin kuihtunut kukkanen. Ikuisesti yksinäinen, vain kuolemaa rakastanen.
 

piikkilankaa sydämeni ympärillä,
kyyneleetön suru sielussani.

olenko yksin vai ymmärrätkö sittenkin

levoton olo, en pysy paikallani

haluan huutaa tuskaa, nauraa hulluuta.
olen hiljaa.

elän itsessäni miljoonaa elämää,
kukaan ei niitä nää.

mikset voi tajuta, olen poissa

en ole täällä, ottaisipa joku paikkani.

lähtisin jos uskaltaisin, uskallan, mutta en voi.

tuskaa, rakkautta, vihaa, kärsimättömyyttä...

yksin tyhjyydessä

Selite: 
sanoja olotilasta jota ei voi sanoin kuvaille
Kategoria: 
 

Kommentit

Yksinäisyys ja lohduttomuus kiertää tämän runon säkeitä.

 

Käyttäjän kaikki runot