olen liian heikko itkemään,
olen liian vahva luovuttamaan.
olen liian tunteikas ajatellakseni,
olen liian järkevä tunteilemaan.
väkijoukossa olen yksin,
hiljaisuudessa olen seurallinen.
näen sen mitä ymmärrä et,
ymmärrän sen mitä et näe.
tunnen sormenpäissäni maailmankaikkeuden,
koen sielussani perhosen siiven hipaisun.
jokapäiväisen sumun takana on toiset,
keijut, peikot ja yksisarviset.
elän nyt, tätä päivää,
näen silmissäsi samaa taikaa.
emme ole sydämissämme täällä,
puroille, metsiin ja nummille sielumme kaipaa.
Tunsin sinut tuhat vuotta sitten,
kävikö meidän miten?
Näen sinut taas,
en saa sua koskettaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno ja tunnelmallinen teksti. muutama käännetty sanajärjestys hieman häiritsi, mutta kokonaisuudessaan erittäin hyvä runo. hienoa.