vesimeloni

ystävä rakas
milloin viimeksi en olisi nauranut näin
saat minut hymyilemään
nauramaan jopa kivelle
sanomaan tyhmiä juttuja
häpäisemään itseni
siitä huolimatta tuntemaan tärkeäksi
mutta ilman sinua
en olisi itseni

avullasi itseni löysin
identiteettiä ei tarvitse etsiä
silti kuin yö ja päivä
tai aamun ensimmäinen ja toinen päivänsäde
keskenään ollaan
nyt tuntuu oloni kokonaiselta
mutta jos sinä katoaisit
mitä minusta jäljelle jäisi?
tyhjä kuori vain
tai sit ei tuntuis missään

sua tarvitsen
sitä tajunnut en
kunnes nyt
(onneks et vielä lähtenyt)