Helmikuun
auringonvalo terävänä
neulana
pistää silmiin
ja saa
ne vuotamaan
yön kehyksissä
istuesaan
kun kuulee
miten tuuli
alkaa yskimään
nousee ja
katsoesaan ikkunasta
näkee miten
satava lumi
pöllyää
ja niin
ajattelee
on taas
kevät
ei ole
myöhässä
vaan
elämä on
käydessään istumaan
taas tuntee
sen voiman
kosketuksen
mitä
ei näe
isän
viha on
syvää
ja niin
puhdasta
ei voi
antaa anteeksi
sitä hänelle
joka
ei ole
itse osannut
korjata elämää
joka
on ollut
yhtä erehdystä
alusta asti
ja tuosta
erehdyksestä johtuen
hänen elämä
on niin
rikki
©Jukka-Pekka Huttunen
auringonvalo terävänä
neulana
pistää silmiin
ja saa
ne vuotamaan
yön kehyksissä
istuesaan
kun kuulee
miten tuuli
alkaa yskimään
nousee ja
katsoesaan ikkunasta
näkee miten
satava lumi
pöllyää
ja niin
ajattelee
on taas
kevät
ei ole
myöhässä
vaan
elämä on
käydessään istumaan
taas tuntee
sen voiman
kosketuksen
mitä
ei näe
isän
viha on
syvää
ja niin
puhdasta
ei voi
antaa anteeksi
sitä hänelle
joka
ei ole
itse osannut
korjata elämää
joka
on ollut
yhtä erehdystä
alusta asti
ja tuosta
erehdyksestä johtuen
hänen elämä
on niin
rikki
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kokonaisuus on enemmän herkkä. Kiitos tästä.
suorin vedoin tuska puhuu runokuvillasi
ihmisen vajavaisuudesta ja rikkoutuneiden
tunteiden korjaamisen vaikeudesta - sojuen ja
mukansa ottaen kulkee runokerrontasi
pidin paljon
Monessa kohtaa tunsin,
miten tutusti kirjoitat minullekin
eräät asiat ovat sellaisia,
etten pysty antamaan anteeksi,
vaikka olen kauan yrittänyt.
Sydänverellä kirjoitettu teksti.
Teksti, joka ei varmaan jätä kylmäksi ketään!
Sivut