Kun sinä
puhuit
hänelle siitä
että
niiden vastoinkäymisten
tuloon on
ihmisen elämässä
on aina
jokin syy
ja vastoinkäymisen
voitettuaan ihminen
ymmärtää sen
että miksi
hän joutui
kokemaan sen
vastoinkäymisen
ja kotiin
pyöräillessään
hän alkoi
miettimään niitä
jotakin omia
vastoinkäymisiä
ei hän
silti
ymmärrä sitä
että miksi
hän joutui
kokemaan niitä
vastoinkäymisiä
joita hän
voitti
ja niitä
joitakin
vastoinkäymisiä
joita hän
ei ole
voittanut
ja nyt
se meneillään
oleva vastoinkäyminen
voi saada
aikaan sen
että
hän menehtyy
siihen vastoinkäymiseen
ja häntä
alkanut vaivaamaan
se tunne
että
hän on
ollut ihmisenä
kaiken aikaa
liian vähän
ja tuo
jatkuva tunne
siitä että
hän on
ollut ihmisenä
kaiken aikaa
liian vähän
tuo tunne
se tulee
jo hänellä
uniin
ja illan
hämärtyessä
metsässä kävellessään
ne tunteet
nousee niin
että
ja tuo
syksyn
hiljaisen viileä
sade
huuhtoo ne
kyyneleet
hänen poskilta
ja hän
on jo
niin väsynyt
ja se
vastoinkäyminen
joka on
nyt meneillään
se polttaa
hänen sydäntä
ja nyt
se hänen
elämän nälkä
on nyt
hyvin
vähissä
mutta jos
hän saisi
vielä itsessään
esiin niitä
puhtaita
valoisia tunteita
joita hänellä
oli lapsena
ja niin
illan hämärtyessä
metsässä kävellessään
kun
tuo syksyn
hiljaisen viileä
sade
huuhtoo ne
kyyneleet
hänen poskilta
hän ymmärsi
sen
viime yön
unen viestin
joka oli
että
ei hänelle
se taivaan
portti aukea
©Jukka-Pekka Huttunen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut