Illan kepeys
luo usvaverhon
muistojen päälle
Antaa levähtää hetken,
ja taas jatkaa matkaa
eteenpäin
Kosketus syksyn tunteen
luo läpi sydämesi
lämpimän
On kuin olisi aina
tämä hetki se pysähtyy
Olet siinä, annat tunteen
olla sinussa,
kunnes se häipyy
jonnekin kauas
Tavoitat sen
uudelleen jossain
Muistat tämä
samanlainen ajatus
on ollut ennenkin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi





Kommentit
kevyttä kaunista ja hellää
upeaa leijailua on sanoissasi
niin hiljaista
runo jotenkin pysäytti minut
tähän hetkeen ja ymmärsin sen merkityksen
kiitos runostasi
ajatuksia herättävä kaunis herkkä runo
Tämän runon rauha vie minut vie mennessään kuin hiljaa virtaava vesi. Tähän jään mielelläni hetkiseksi...kuuntelemaan sen synnyttämiä ajatuksia. Syviä ajatuksia. Kauniita ajatuksia. Runo on kuin voimapaikka. Kiitos.
Sivut